4.4.2016

Karhua Vihulan kartanossa

Automatkamme päämääränä oli upea Vihulan kartano.
Tässä vielä talviasussaan.

Majoittuminen tilavassa zen-huoneessa, jossa asustimme kolmeenpekkaan.
Sinin ja Jean kanssa matkustaessani majoitumme useimmiten samassa huoneessa ja ihan mielellämme.
 Kiva viettää aikaa kolmistaan ja höpötellä, spekuloida ja nauraa käkättää aina nukahtamiseen asti ilman että yksi "joutuu" poistumaan omaan huoneeseensa.
Lisävuoteella nukkuu kukin vuorollaan, tällä kertaa vuorossa oli Jea.
Extra bed tämän kuvalaukaisun ulottumattomissa,  tilaa oli runsaasti.

Poreallas kylppärissä tuo aina vähän ylellisyyden tuntua.

Tavarat purettuamme suuntasimme reippaalle ulkoilulenkille kartanon lähimetsään.
Sää oli niin lempeä kuin lopputalvella vain voi olla, joskin pilvinen.

Silmä lepää.
 
Kartanon lammella on pieniä saarekkeita, joiden välille on rakennettu romanttiset sillat.

Metsän rauhassa koki jopa paremman zen-tilan kuin samannimisessä huoneessa.

Sinikö se siellä huvimajassa vilkuttaa?

Virossa tuntui oleva trendivillityksenä minilumiukot, joihin törmäsimme tämän tästä. Hurmaavaa!

Kartanon julkisivu häämöttää puiden takaa.

Pienimuotoinen automuseokin löytyy.
 
Etenkin lapsivieraita varmasti iladuttavat lampaat, ulkorakennus kätki myös pikkupupuja sisuksiinsa.

Majoituimme erillisessä rakennuksessa. Komea pytinki!

Illan tullen kartanon alue on talvisaikaan kauneimmillaan.
Mahtava idea olisi lähteä tänne joulunviettoon!

Miniatyyrilumiukkeli iski jälleen!

Kartanon ravintola henki vanhan ajan tunnelmaa.
 Ruokailutilaisuus tuntui mukavan juhlalliselta ja miljööseen sopivalta.
 Palvelu oli ensiluokkaista!
Pöytä kannattaa varata etukäteen, mitä itse emme jostain älyttömän kummallisesta syystä olleet tehneet (ei sitten kenellekään meistä pälkähtänyt päähän tällainen asia).
 Kartanossa sattui olemaan klassisen musiikin konsertti ja kultturellia poppoota virtasi paikalle runsain mitoin.
Asiansaosaava vastaanottovirkailija kuitenkin sai sijoitettua meidät ravintolaan.
 
Sini miettii:" Hmmmm, mitähän söisin...?
Ottaisko hirveä vai ankkaa vai...saakuras vieköön, en nyt millään osaa päättää".

"Hei, nyt mä keksin: karhua!"
 
Voi tuotiin pöytään pakastetun, pienen kivitiilen päällä, todella kiva yksityiskohta kattauksessa.
Ja kyllä, voikimpale säilyi sulamattomana pöydässä koko ruokailun ajan.
Hämmästyttävää, sanon minä.
 
Turska-alkupalani. Keveä ja hyvä aloitus aterialle.

Otsoa siis päädyimme pistelemään poskeemme.

Söin ensimmäistä kertaa koskaan karhua ja olin hyvin tyytyväinen.
 
Mitään erityistä riistanmakua en havainnut, mutta liha oli erittäin mureaa ja suussa sulavaa.
Hinta oli 28 euroa, mikä on noin puolet helsinkiläisten ravintoloiden karhuannosten hinnasta.
Karhua tarjoillaan lähinnä venäläisissä ravinteleissa pääkaupungissamme.

Kahvia jälkkäriksi!
 
Vaikka dieetillä olinkin , en voinut näin tasokkaassa ravintolassa vastustaa jälkiruokaa, tryffelisetti vain neljä euroa!
 
Jean jälkkäri.

Shakkiruutulattia kartanomaiseen tyyliin!
 
Matkatrio suuntasi tyytyväisenä ja kylläisenä nukkumaan.

 Aamiaiselle täydet pisteet!

 Aamulla jatkoimme matkaa takaisin Tallinnaan!
 
Kartanon piha-alueella sammakkovaara!! Hui!!
 

8 kommenttia:

  1. Näyttääpä mukavalta, pitääpä poiketa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikkea ihmeessä! Kartanossa on myös kiva kauneushoitola.

      Poista
  2. Ihana miljöö, tuolla sielukin lepää ja nauttii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Kesälläkin varmasti upea, mutta myös muina vuodenaikoina :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Rouva Kivitikka, sitten kun matkustat Rakveren pellavakauppaan, sun täytyy käydä myös Vihulassa :)

      Poista
  4. Hienoja kuvia!
    Annokset näyttää herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos Sari! Ruuat vastasivat gourmet-tasoa :)

      Poista