23.7.2017

Aamiaisen kautta mielen huoneisiin


Karl Fazer Café Kluuvikadulla on paikka, johon kannattaa suunnata kengänkärkensä, mikäli haluaa maukkaan ja monipuolisen aamiaisen kohtuulliseen hintaan.
 Brekkarista veloitetaan 13,90 maanantaista perjantaihin, viikonloppuisin lisätään sekä valikoimaa että hintaa.

Nauttimamme arkipäivän antimet sisälsivät leivät, juustot, leikkeleet, puurot, jugurtit, munakokkelit ja smoothiet.
 Hinta-laatusuhde on parempi kuin hyvä, pöytä kannattaa toki varata etukäteen.

Aamiaisen päälle juodaan tietenkin kahvit makean kera.

Kakkupöydässä oli koko ajan kolmea erilaista täytekakkua esillä ja sen verran kova kuhina kävi tarjoilujen ympärillä etteivät kermavaahdot todellakaan ehtineet hapantua kaakkujen päällä.
Vikkelä henkilökunta kiikutti sitä mukaa uuden luomuksen herkuttelijoiden nautittavaksi kun edellisestä oli tyhjä lautanen jäljellä.

Kattoholvi kuin kirkossa.

Paitsi että kahvilan  kupoli on komea, se toimii myös salakuuntelulaitteena.
 Kun istuu kupolin laitamilla, kantautuu vastakkaisella puolella istuvien jutustelu selkeästi omaan pöytään. Eri asia ketä kiinnostaa ventovieraiden keskustelut, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta se on joka tapauksessa.

Päivän varsinainen teema  oli kuitenkin käynti Lapinlahden sairaalassa Hietaniemen hautausmaan takana.
Rakennus on ensimmäinen psykiatriseen käyttöön valmistunut hoitolaitos Suomessa.

Osallistuimme Green Cap  Toursin järjestämälle kierrokselle, jonka hinta oli 14 euroa per pää.

Erillisessä rakennuksessa oleva Mental Museum kertoo mielenterveyden hoidon kehittymisestä.

Opastuksessa kuuli yhtä sun toista hoitomuodoista kuuluisiin potilaisiin.

 Tiesittekö esimerkiksi sen, että Aleksis Kivi asui sairaalassa saatuaan diagnoosin kroonisesta melankoliasta, joka johtui muun muassa loukatusta kirjailijakunniasta?

Kanttiinin tunnelmaa.

Nykyään sairaala on kulttuurin  ja hyvinvoinnin tapahtumapaikka, jossa järjestetään vaikka mitä taidenäyttelyistä puistojumppiin, itse olen ajatellut  osallistua mindfulness-tunneille.

Hyvin kiinnostavaa, paikka tulee kuulumaan käyntikohteisiini jatkossakin!



14.7.2017

Tom of Finland Tallinnassa

Viru-hotelli on keksinyt mainion idean ja sisustanut sataa vuotta juhlivan maamme kunniaksi erilaisia Suomi-teemaisia huoneita, aiheita on 11 Fingerporista kiekkoleijoniin.

Meille osui Tom of Finland-huone.
Finlaysonin tekstiileihin on printattu Touko Laaksosen mieshahmoja ja seinällä on taiteilijan elämästä kertovan elokuvan juliste. 
Leffa pyörii vielä elokuvateattereissa, pitää käydä katsomassa!

Pöydällä olevat XLV-olutpullot muistuttavat hotellin omasta juhlavuodesta:
Viru on jo 45 vuotta majoittanut ja palvellut asiakkaita.
Iloinen Kulkuri onnittelee!

Huoneen astiat on valittu Iittalan ja Arabian valikoimista.
 Arabian mukit kuuluvat juhlamallistoon, johon on valittu 10 erilaista kuviota, jokaiselta itsenäisyyden vuosikymmeneltä. 

Edessä suosikkikeramiikkataiteilijani Esteri Tomulan kukkaornamentiikkaa 70-luvulta.
Astiat ovat hyvin harkittuja yksityiskohtia huoneessa (suomalainen myhäilee tyytyväisenä).

Jätimme pakaasit huoneeseen ja suuntasimme Kalamajaan.

F-Hoone kutsuu kerta toisensa jälkeen.

Ruoka on maittavaa ja hintataso pysynyt kukkaroystävällisenä paikan suuresta suosiosta huolimatta.

Meikäläisellä vuohenjuustosalaattia,
Emmalla jo klassikoksi muodostunut bruschetta-setti, tässä riisuttuna kasvisversiona.

Hinnat, esimerkiksi bruschetta-annos(4,80), aiheuttavat minussa Lidl-ilmiön:
Suupielet kääntyvät ylöspäin, silmät loistavat! Ihanan halpaa! 

Valkoisia pöytäliinoja ja hienostuneen jäykkää tunnelmaa on turha odottaa,
paikka on rennon boheemi.

Balti Jaama-tori on saanut uuden ja loistokkaan elämän.

Vanha tori on historiaa ja tilalle on pykätty siisti  halli.
Toisaalta vanha tori oli kaikessa rujoudessaan nähtävyys sinänsä, myyntiartikkeleita oli moneen lähtöön elintarvikkeista hautakiviin ja vierailu vanhalla markkinapaikalla oli aina hippasen eksoottista.

Uuden hallin puodit olivat menossa kiinni juuri kun sinne saavuimme,
 jää toiseen kertaan tarkempi koluaminen.

Ehdimme kuitenkin nauttia pienen konditoriatyyppisen Vahvlihaldjadin herkuista silmillämme!
Nams!



2.7.2017

Clarion Hotel Helsinki


Clarionin matto toivottaa asiakkaat tervetulleiksi.

Sain hotellilta jo hyvän aikaa sitten yöpymislahjakortin, joten testasin ystäväni Sarin kanssa Jätkäsaaren perushuoneen ja ravintolapalvelut. 
Asumme molemmat lähistöllä, mutta  samoihin aikoihin sijoittuvat syntymäpäivämme olivat hyvä syy nauttia hotellin palveluista.

Tallinnaan suuntaaville kauempaa saapuville matkailijoille hotellin sijainti on todella hyvä,
vain muutama sata metriä laivaterminaaliin.

Olen kuullut huoneita sanottavan pieniksi, mutta itse olin aivan tyytyväinen huoneen kokoon. 
Kahdelle henkilölle varsin passeli kammari. 
Seinän korkuisesta ikkunasta voi tähyillä sataman laivaliikennettä.

Malja ikääntymiselle! Kivat lasit, muuten, huoneessa.

Nautimme illallisen hotellin Kitchen & Table- ravintolassa. 

Kotimainen huippudesign hyvin edustettuna, mööpelit Artekista ja astiat Iittalasta. 
Kaiken kruununa koivusermi, joka vie aatokset suomalaiseen metsämaisemaan.

Ruoka oli maukasta, joskaan ei järin kuvauksellista.
Söin sudennälkääni kimchiburgerin, joka oli onnistunut valinta sekä maun että täyttävyyden suhteen.

Majoittumispäivämme oli nimenomaan synttärini.
Meitä palveli ravintolassa viehättävä nuori kuubatar ja palvelu oli sanalla sanoen ja isolla kirjaimella Täydellistä!
Koska Sari puhuu espanjaa, kommunikoi hän tarjoilijan kanssa tämän äidinkielellä. Keskustelun tuloksena minulle kiikutettiin aterian päätteeksi pala kakkua kynttilän kera, huipentumana sain kuulla duettona onnittelulaulun espanjaksi. Hienoa!!! 

Cumpleaños feliz, la-laa-laa-laa-laalaa!
Gracias!!

Aamiainen oli hyvä ja ravitseva niin kuin pitää ollakin.
 Munakaskokki hotellissa on aina plussaa!

Sari ja kupponen kahvia meren puoleisella terassilla.

Siinä auringonsäteistä nauttiessamme katselimme korkeuksiin kohoavaa hotellirakennusta ja, herranjestas, ei suinkaan tuolla ole aave toiseksi ylimmän kerroksen ikkunassa???!!!!

Eiii, kyllä se taisi kuitenkin olla jonkun hääpuku.

Kiitämme, kumarramme ja suosittelemme!


22.6.2017

Bar Abaco, drinkkibaarien aatelia



Jos pohdit päivän ohjelmaa Mallorcalla,  niin miten olisi käynti tippukiviluolassa ja sen jälkeen cocktail upeassa Abaco-baarissa?

Osallistuimme retkelle, jonka kohteena oli yksi saaren kuuluisimmista tippukiviluolista, Drachin luola itärannikolla.

Tippukiviluolat muistuttivat jälleen ihmeellisestä maapallostamme. Helposti kun tottuu asioihin mitä luonto meille tarjoilee sateenkaarista sarvikuonoihin, tämä maanalalainen maailma herätteli taas tajuamaan universumin eriskummallisuuden.

Luolasto on täynnä vuosituhansien saatossa muodostuneita pylväitä ja alaspäin kasvavia puikkoja, siellä täällä pilkahtelee lampia ja ja jopa Euroopan suurin maanalainen järvi. Luola elää koko ajan kasvattaen muodostelmiaan, yhden senttimetrin kasvu vaikkapa ylöspäin kasvavassa pylväässä vie aikaa vuosisadan verran.

Matkavekan opas, Tarja, kertoi asaintuntemuksella  ja kiinnostavasti niin luolasta kuin monesta muustakin paikallisesta asiasta. Saimme kuulla senkin, että Drachin tippukiviluolasto on yksityisen omistuksessa. Paikalle virtaa päivittäin bussilasteittain turisteja, joten ei lainkaan hassumpi rahasampo.

Retken päätyttyä otimme suunnan kohti Palmaa ja legendaarista Abacoa. 

 Sisäänkäynti on sen verran huomaamaton,  että drinkkibaari pitää melkeinpä tietää tajutakseen  massiivisen oven johtavan saaren prameimpaan cocktail-baariin.
Vaikka kyseessä onkin vanha kaupunkikartano, ulkokuori on suhteellisen mitäänsanomaton eikä uskoisi, että se kätkee sisäänsä hienon baarin, tai baaria ollenkaan.

Viimeksi kävin Mallorcalla kolmisen vuotta sitten. Silloin ystäväni kyselivät  innokkaina, josko olin käynyt Abacossa. Kielteinen vastaukseni sai aikaan suorastaan närkästystä, pitäähän siellä aina Mallorcalla visiteeratessa käydä! Okei, tehtävä siis suoritettu.

Wow, mikä paikka! 

Näyttävä tila kaikkine hörhelöineen, patsaineen, kaariholvineen, kukkineen ja hedelmineen sai haukkomaan henkeä. Koristelu on sangen runsasta, mutta veikkaanpa, että monet minimalistitkin ihastuvat tähän hullun pompöösiin paikkaan.

Oman säväyksensä antaa klassinen musiikki, joka vyöryy mahtipontisesti läpi tilan.

Saimme pöydän läheltä ulko-ovea. Huvitimme itseämme seuraamalla sisään astuvien asiakkaiden ilmeitä. Yhdeltä jos toiseltakin loksahtivat leuat auki korkean, palatsimaisen tilan nähtyään. Jostain syystä moni kääntyi ovelta takaisin samantien. Suosittelen astumaan rohkeasti sisälle, paikka on käsittämättömän upea!

Puolen yön aikaan portaiden yläpäästä kuulemma ripotellaan ruusun terälehtiä alas saliin, se jäi meiltä näkemättä.

Lähes kaikki cocktailit maksavat 16 euroa, melko hintavia, mutta puitteet ovat joka sentin arvoiset. 
Valikoimassa on myös alkoholittomia juomasekoituksia.

Hedelmäröykkiö lattialla. Niin hieno!! 

Miespuoliset, ryhdikkäät tarjoilijat olivat pukeutuneet smokkeihin ja palvelivat ripeästi.
Palvelua voisi pitää hiukan pöyhkeänä, mutta luulenpa, että se oli ikään kuin osa näytelmää.

Valokuvaaminen oli kyltin mukaan kiellettyä, siitä huolimatta lähes kaikki näyttivät räpsivän kuvia.
Kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi luvan ja kerroin kuvien tulevan blogiin. Sain luvan ottaa viisi kuvaa sisätiloissa.

Kannattaa kivuta myös leveitä portaita yläkertaan, jossa on vanhan ajan keittiö ja pari salonkia.

Sisäpihalla on patio, joka muistuttaa salaista puutarhaa suihkulähteineen. Kuvakiintiö täyttyi, joten käykää itse katsomassa :) Ette tule pettymään.

MATKAVEKKA yhteistyö


18.6.2017

Bar cafè Coto, Palma de Mallorca

Ilolla esittelen ravintolatuttavuuden Palma de Mallorcalla. 
Ladies and gentlemen: Bar Coto!!!


Innostun aina kaikista erikoisista baareista ja ravintoloista, silmät alkavat (kuulemma) säihkyä ja hymy ulottuu korvasta korvaan. 

Ihanaa!!! Omaperäistä!!! Mielikuvitusrikasta!!!
 Tutkin kiinnostavan kuppilan nurkasta nurkkaan ja yritän huomata kaikki detaljit.

Terassilla on runsaasti pöytiä, mutta sisälläkin voi juomansa ja ruokansa nauttia.

 Kertonee jotain luonteestani, että vietän mieluummin aikaani tämänkaltaisissa värikkäissä ja kreiseissä ravitsemuspaikoissa kuin peruspaikoissa.

Frida Kahlon kuva tarkkailee takaseinällä kuppilan menoa.
 Baari on kieltämättä yhtä surrealistinen kuin taiteilijattaren maalaukset, mutta huomattavasti iloisempi. 

Tässä pikkuinen lounaamme eli tapakset, joita tulee Espanjassa syötyä huomattavan usein.
Vasemmalla Marjan vegetaristiversio ja oikella meikäläisen lihaisa hiukopala.

Kiitämme runsaasta kasvisruokarepertuaarista ja kohtuullisesta hintatasosta. 
Kympin setelin antaa mielellään vastineeksi tällaisesta herkkuannoksesta.

Sijainti on myös kiva rauhallisella aukiolla, mutta kuitenkin keskeisellä paikalla.

 Plaça de la Drassana, 12, 07012 Palma, Balearic Islands, Espanja

MATKAVEKKA yhteistyö

10.6.2017

Puerto de Soller ja Deià


Vanhat raitiovaunut ovat olennainen osa Sollerin ja Puerto de Sollerin kaupunkikuvaa.
Sellaisen voi jopa ostaa itselleen, tosin vain tällaisena leikkikaluversiona.

Jyskyttelimme Sollerista Port de Solleriin  ratikalla.
 
Kylien välinen matka on pituudeltaan nelisen kilometriä ja kiskot on rakennettu alun perin appelsiinien kuljetusta varten, alueella kun on sitrusten viljelylle suopeat olosuhteet.
 
Matkan voisi tehdä myös seuraten vaellusreittiä, seutu houkutteleekin  patikointia harrastavia puoleensa upean luontonsa ansiosta.
 
Raidevaunua voi kutsua kauniiksi, kuten näette. Nämä baleaariset yksilöt muistuttavat suuresti kuuluisampia sanfranciscolaisia serkkujaan ulkonäöltään.

Puerto de Soller teki minuun vaikutuksen tällä pikaisella visiitillä. Oitis ajattelin, että tänne haluan tulla joskus pidemmäksi ajaksi, muutamaksi päiväksi tai viikoksi.
 
Ravintolat ovat tasokkaita ja tyylikkäitä,  muovituoliravintolat loistavat poissaolollaan.

Huvipurret ovat vallanneet kalastajakylän.
 
Pikkukaupungissa oli hienostuneen ylellinen ilmapiiri menemättä liiallisuuksiin.

Tunnelmassa oli jotain seisahtunutta ja seesteistä, sellaista että siitä teki mieli jäädä nauttimaan.

Muutama putiikki tulee aina koluttua paikassa kuin paikassa, niin tälläkin kertaa.

Kylä sijaitsee lahdenpoukamassa.
 
Rannalla tallusteltuamme jatkoimme matkaa reilun 10 kilometrin päähän Deiàan. Koska raitiovaunulinjan päätepysäkki sijaitsee Puerto de Sollerissa, matka jatkui taksilla.

 Tramuntanan vuoriston suojissa sijaitsee Deiàn viehättävä pikkukylä, joka levittäytyy  vain 15 neliökilometrin alueelle. Asukkaita on alle 700, joista moni on ammatiltaan taiteilija tai käsityöläinen.

Boheemi kylä on suosittu maailmanluokan tähtien keskuudessa, täällä pitää majaa muun muassa Hollywood-tähti Michael Douglas! Ei törmäilty tällä kertaa.


Hiljainen on kylätie. Lomakuukausina vilkkaampi.

Deiàlaiset tuskin kärsivät C-vitamiinin puutostiloista, appelsiineja on runsaasti tarjolla.

Deià on ihanteellinen lomanviettopaikka sesongin ulkopuolella, jos haluaa nauttia rauhallisesta espanjalaiskylän tunnelmasta luonnon helmassa.
 
 Pientä iltapalaa, tiikerirapuja ja perunoita.

Koko päivän retkeiltyämme uupumus otti vallan ja päätimme ottaa taksin alle bussin sijaan palatessamme Palmaan. Matkasimme pirssillä ylhäällä vuoristotiellä tietämättä että päivän kohokohta oli vielä edessä: Aurinko alkoi laskeutua ja tarjosi meille mitä kauneimman luonnon taideteoksen ihailtavaksi. Taivas oli kuin vaaleansinisillä ja persikansävyisillä vesiväreillä laveerattu, kaiken keskellä appelsiinin näköinen ja värinen aurinko loi hopeisena kimaltavaa siltaa merelle. Käsittämättömän kaunista. Huokailimme ihastuksesta nenät kiinni taksin ikkunoissa.
Kuvamateriaalia ei ole, koska joskus pitää nauttia hetken kauneudesta ja ottaa siitä kaikki irti ilman kameraa. Kuva on taltioitunut muistikortin sijasta mieleeni ja pysyy siellä, toivottavasti, pitkään.

MATKAVEKKA