22.9.2017

Pyhä Dominicus

Päädyin jälleen reissuillani mielenkiintoiseen tapahtumaan täysin vahingossa. 
Näin minulle kävi esimerkiksi viime vuonna Japanissa, kun Naritassa kävelellessäni huomasin olevani keskellä mitä mielenkiintoisinta rumpufestivaalia. 
Samalla tavalla ennalta aavistamatta pääsin seuraamaan maltalaista tapahtumaa.

Tarkoituksena oli vain illastaa pitkän kaavan mukaan matkakaverini Marjan kanssa Vallettassa.

Varsin pian kävi selväksi, että jotain erityistä oli tapahtumassa. 
Kadut oli koristeltu viirein ja paperisilppua oli sikäläiseen tapaan viskelty juhlan kunniaksi ympäriinsä. Silput siivotaan tehokkaasti, joten ei tarvinnut kantaa suurempaa huolta roskaamisesta.

Palatsiaukiolla oli havaittavissa jännittynyttä odotuksen tunnelmaa ja
monet paikalliset olivat pukeutuneet juhlavasti.

Torvisoittokunta trumpetteineen ja muine puhaltimineen valmistautui esitykseensä. 
Mitähän tässä nyt seuraa?

Kyseessä oli St. Dominicuksen kulkue.
Uskonnollisia juhlia vietetään Maltalla tämän tästä eri pyhimysten kunniaksi, 
pohjolan asukille eksoottinen kokemus.

Kulkue, joka koostui kaiken ikäisistä osallistujista, eteni arvokkaasti pitkin  Vallettan pääkatua.

Pyhä Dominicus.

Ikiaikaisen perinteen mukaisesti patsasta kuljetettiin riskien miesten toimesta. 
Tukahduttavan kuuma sää asetti haasteita kantajille,  kaavut olivat läpimärät hiestä, mutta velvollisuus hoidettiin kunniakkaasti. Heiveröisemmät hemmot olisivat melko varmasti pökertyneet näissä olosuhteissa.
Kantajien vaimot  ja tyttöystävät toimivat huoltajina ojentaen miehille vesipulloja, jonka sisältöä käytettiin paitsi sisäisesti myös ulkoisesti virkistäytymiseen.

Pulleat kerubit ovat osa pyhimyspatsasta. 
Kuvassa näkyvät myös Pyhän Dominicuksen tunnusmerkit, koira ja rukousnauha.


Tapahtuma oli ehdottomasti kiinnostava,
 harvoinhan tällaista kulkuetta pääsee livenä näkemään.

Juhlatunnelmaa korostivat ilotulitulitteet, joita poksahteli taivaalle arvaamattomasti eri suunnista.
Tosin Maltalla ilotulitukset tuntuivat olevan miltei jokailtainen tapahtuma pienissä määrin.

Illallinen päästiin nauttimaan yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampana.

MATKAVEKKA yhteistyö

10.9.2017

Luolanainen markkinoilla

Melko paljon on tullut koluttua luolia viime matkoilla. 

En varsinaisesti tunne viehtymystä luolia kohtaan, menen vain sinne mihin elämä vie ja se on johdattanut kivisiin onkaloihin niin usein, että tunnen muuttuvani pikkuhiljaa luolanaiseksi.

 Tällä kertaa ekskursion kohteena ihastuttava Blue Grotto Maltalla.

Merivesi oli paikoitellen niin kauniin turmaliininsinistä ja -vihreää,
että vaikutti siltä kuin joku olisi lorauttanut aimo annoksen väriaineita laineille.

Kullankimalletta!

Tällaisia vartiotorneja näkyy Maltan maisemissa melko usein. 
Tarkoituksena oli mereltä tulevien vihollisten tiirailu muinaisina aikoina.

Näitä näkymiä kelpaa muistella syksyn korvalla Suomessa,  kylmän  sadeveden syöksähdellessä valtoimenaan vesikouruista.

Sunnuntaisin samoilla seuduilla pidetään Marsaxlokkin markkinat, sinne siis suuntasimme mekin kojuja tutkimaan. Tottahan toki.

 Perinteisten maltalaisten leivonnaisten kirjo on kattava!
On hunaja-, pähkinä-, kookos-, kaneli- ja omenaherkkuja, muutaman mainitakseni.

Muutenkin paikallisia herkkuja oli paljon tarjolla: juustoja, hunajaa, oliiviöljyjä ja nougat-herkkuja.

Itse ostin suolaa... hmmm... tuntemattomat ovat ostopäätökseeni johtaneet ajatukset, etenkin koska käytän suolaa todella vähän. 
Joka tapauksessa tuo kiteinen mineraali on saaren tärkeimpiä luonnonvaroja.

Tämä näkymä kiehtoi minua kuitenkin enemmän kuin markkinakojujen antimet.
Kalastajien satama sijaitsee heti torialueen vieressä värikkäine veneineen.

Kullakin kalastajasuvulla on veneissään valitsemansa väriyhdistelmä, joka siirtyy polvesta polveen.
Värien vaihtaminen tuottaa uskomuksen mukaan huonoa onnea.

Mikäpä oli satamassa istuskellessa veneitä ihaillen ja maltalaista omenapiirakkaa popsien.
Hieno paikka!


MATKAVEKKA yhteistyö

4.9.2017

Maltan murkinat


Maltalaisen ruuan juuret kumpuavat monesta eri kulttuurista, mausteensa sikäläiseen keittiöön ovat ripauttaneet
 Espanja, Italia, Ranska, Lähi-itä ja Englanti. 
Vaikuttaa melkoiselta sekametelisopalta, mutta lopputulos on onnistunut.

Pyrin syömään matkoillani pääasiassa paikallisia ruokia  ja senpä takia toisinaan maistelen pöperöitä,  joita en välttämättä  listalta muualla valitsisi.  Orjallisesti en kuitenkaan noudata perinneruokien syömistä, jos Maltalla tekee mieli syödä kreikkalaista salaattia niin pistelen poskeeni. Eihän tämä niin vakavaa ole.

En esittele jokaista illallista ja lounasta viikon kestäneeltä matkalta, ihan muutaman vaan.

Mozzarella di Buffalo!!!!
 Suussasulava salaatti!
Mozzarellan ohuen kalvon sisältä purskahtava pehmeä sisus sai huokailemaan ihastuksesta.  Mutustelin tyytyväisenä paikallista meijerituotetta ja sulkiessani silmäni koin hetkellisen hallusinaation sisältäen paratiisinomaisia näkyjä,  enkelikuoro soitti trumpeteilla sulosäveliä ja monet sateenkaaret halkoivat taivaankantta. 
Oli niin hyvää!

No juu, oikeasti, edulliset 70 sentin mozzarellat jäävät jatkossa minun osaltani marketin hyllylle, 
vain aito buffalo kelpaa. Kiitos, Malta, muistutuksesta!

Herkkusalaatti sisälsi juuston ja normiheinien lisäksi rapeaa parmankinkkua, mansikoita  ja hasselpähkinöitä, mausteeksi ripoteltu kirpeähkö appelsiinikastike kruunasi elämyksen.
Vesi nousee kielelle muistellessa.

Maltalaista pizzaa. 

 Koska pizzaa markkinoitiin paikallisena, 
ostin eräänä iltana kyseisen vehnäplätyn tavoistani poiketen.

 Olisi voinut olla yhtä hyvin vaikkapa riihimäkeläistä tai monacolaista, 
en havainnut mitään erityistä maussa.
 Ihan hyvää.

Tässä perinteinen Balbuljata alkupalaksi. 

Pikkuinen muotin avulla rakennettu torni, jossa hyvin tavanomaiset ainekset: 
sipulia, tomaattia, keitettyä kananmunaa ja päällä ricotta-juustoa. 

Jokainen tietää tai voi ainakin kuvitella miltä kyseisten ainesten kombinaatio maistuu: arkikpäiväiseltä. 
Mutta eipä siinä muutenkaan tiistai-iltana gaala-illallista oltu nauttimassa.

Sen sijaan pääruuaksi nauttimani aljotta-kalakeitto oli yksi parhaita makuelämyksiäni tällä matkalla, aiaiaiaiai. 
Vaaleaa kalaa hyvin maustetussa tomaattiliemessä, kyljessä valkosipulileipää.


Tässä sitten!  Ihania naposteltavia!

Pääosassa maltalainen vuohenjuusto, jota tuli syötyä...öhm...joka päivä.


Pöytään tuodaan ravintolassa kuin ravintolassa lisukkeena leipää tai gallettikeksejä. 

Leivät tyrkätään pöytään kyselemättä ja laskuun lisätään muutama euro. 
Toki näistä voi kieltäytyä, 
mutta itse sijoittaisin vähähiilihydraattisen dieetin ennen tai jälkeen Maltan matkan. 
Etenkin rapeakuorinen, paikallinen ftira-leipä oli mieleeni.

Tässä Loopin huippuystävällinen, kolumbialainen tarjoilijatar Natalie, joka oli muutama vuosi sitten lomailemassa Maltalla, ihastui ja jäi sille tielleen.

Valletan sydämessä sijaitsevan ravintolan historia pitää sisällään episodeja railakkaana merimiesten huvittelutukikohtana toimimisesta, 
 henkilökunta oli selvästi ylpeä perinteikkäästä työpaikastaan.

Valletan kapeilla kaduilla ovat astelleet niin keskiaikaiset ritarit kuin eri aikakausien seiloritkin. 

Maltalaisesta vuohenjuustosta puheen ollen, 
tekstuuri on enemmänkin fetamainen kuin meille tuttu pehmeä. 
Juusto maustetaan yleensä pippurilla ja maku on, kuten olettaa saattaa, fantastinen!

Salaattia tuli syötyä usein, 
mutta mikäpä olisikaan parempaa vatsan täytettä kuumana hellepäivänä.


Yksinkertaisuus huipussaan: 
salaattia, tomaattia, maltalaista vuohenjuustoa ja saksanpähkinöitä.
 Namskista.

Muistakaa myös maltalainen makkara, joka on mausteinen makuelämys!
Paistettu jänis on ehkä kuuluisin paikallinen ruokalaji,
 mutta jostain syystä lykkäsin sen syömistä jatkuvasti... kunnes huomasin olevani Helsingissä. 
Ensi kerralla sitten.


MATKAVEKKA yhteistyö

27.8.2017

Huhua, juorua vai valetta?


Otsikko viittaa lapsuuteni aikaiseen vitsiin, mikä näistä on euroopalainen pääkaupunki: 
Huhua, Juorua vai Valetta? 

Oikeastihan se on Valletta, kaksi ällää keskellä, 
mutta ehkä kirjoitusasu on muuttunut sitten 70-luvun.

Entä mikä näistä on maa: Hillitse, Harkitse vai Malta?

Omatoiminen Vallettan kävelykierrokseni alkoi upeasta Pyhän Johanneksen kirkosta.

Kultamaalin sijaan koristeluissa on käytetty ehtaa kultaa.
Freskoja ja veistoksia on enemmän kuin ihminen pystyy nopealla silmäyksellä havaitsemaan.

Katedraalin suurimpia aarteita on kuuluisan barokkiajan taiteilijan  Caravaggion maalaus 
Johannes Kastajan mestauksesta. 

Kirkkojen kattomaalaukset ovat ihania, tutkailen niitä aina tilaisuuden tullen niska kenossa.

Viehtymys kattomaalauksiin juontaa juurensa ala-asteajoiltani, kun historian tunnilla kerrottiin Michelangelon taiteilemasta Sikstuksen kappelin katosta. 
Asia teki minuun niin suuren vaikutuksen, että muistan vieläkin aivan hyvin oppikirjan sivun, 
jossa oli piirretty kuva mestarista katonmaalaustöissä. 

Pitäisiköhän käydä Vatikaanissa?

Saarella ei voi olla törmäämättä risteihin, jotka ovat Maltan ritarikunnan symboleja. 
Niitä on joka paikassa ja etenkin matkamuistoesineissä. 

Silloin kun nämä ornamentit on tehty kirkkoa koristamaan, tuskin aavistettiin,
 että ristit tulevat koristamaan kaikenlaista rihkamaa sytkäreistä lähtien.

Maltalla on paljon tällaisia parvekkeenomaisia, värikkäitä koppeja talojen seinissä.

Arabien valtakaudella naiset eivät saaneet kulkea kaduilla, joten he 
tarkkailivat erkkereistään kaupungin menoa ja keskustelivat niistä käsin
 naapureidensa kanssa. 
Joidenkin parvekkeiden nurkassa lattialla oli reikä, josta pudotettiin avain saapuville vieraille.

Piipahdin myös Our Lady of Mount Carmelin basilikassa.
 Pakenin kuumuutta, istuskelin ja ihmettelin.

Maltalla on paljon kirkkoja, lähes jokaiselle vuoden päivälle omansa.

Tutkin virsikirjaa aikani kuluksi, erikoinen kieli niin kirjoitettuna kuin kuultunakin.
Maltan kieli on saanut vaikutteita eniten arabiasta, mutta myös englannista, ranskasta ja italiasta. 

Maailman tärkein sana kiitos on maltaksi grazzi eli selkeästi Italian grazie-sanasta lainattu.

Jos katsoo Valletan karttaa niin huomaa, että lähes kaikilta kaduilta on näkymä merelle. 

Kuulemani mukaan tämä johtuu siitä, 
että ennen muinoin kadulta näki nopeasti mereltä lähestyvän vihollisen.

Lisäksi ristikon mallisen asemakaavan ansiosta vilvoittava tuuli pääsee kulkemaan kaduilla esteittä.

Korkeat talot ja kapeat kadut puolestaan takaavat sen, että kadun toinen puoli jää aina varjoisaksi.
Tämän huomasin ja hyödynsin!

Käväisin vielä leikkikalumuseossa.

Silloin tällöin reissuillani käyn lelumuseoissa todetakseni, 
että  useimmat lapset ovat leikkineet viime vuosikymmeninä 
samankaltaisilla leluilla sijainnistaan riippumatta.

Osa leluista oli myytävänä. 

Kuvan piippu näyttää joltain 50-luvun pelottavalta sairaalainstrumentilta, 
mutta on saippuakuplien puhalteluun tarkoitettu väline. 

Kauko-ohjattavien robottien esi-isiä.

 Valletta jäi mieleen pikkukatujen ja historiallisten rekennusten keskittymänä, hurmaavaa!

MATKAVEKKA yhteistyö