Maltan murkinat

Maltalaisen ruuan juuret kumpuavat monesta eri kulttuurista, mausteensa sikäläiseen keittiöön ovat ripauttaneet

Espanja, Italia, Ranska, Lähi-itä ja Englanti.

Vaikuttaa melkoiselta sekametelisopalta, mutta lopputulos on onnistunut.

Pyrin syömään matkoillani pääasiassa paikallisia ruokia ja senpä takia toisinaan maistelen pöperöitä, joita en välttämättä listalta muualla valitsisi. Orjallisesti en kuitenkaan noudata perinneruokien syömistä, jos Maltalla tekee mieli syödä kreikkalaista salaattia niin pistelen poskeeni. Eihän tämä niin vakavaa ole.

En esittele jokaista illallista ja lounasta viikon kestäneeltä matkalta, ihan muutaman vaan.

Mozzarella di Buffalo!!!!

Suussasulava salaatti!

Mozzarellan ohuen kalvon sisältä purskahtava pehmeä sisus sai huokailemaan ihastuksesta. Mutustelin tyytyväisenä paikallista meijerituotetta ja sulkiessani silmäni koin hetkellisen hallusinaation sisältäen paratiisinomaisia näkyjä, enkelikuoro soitti trumpeteilla sulosäveliä ja monet sateenkaaret halkoivat taivaankantta.

Oli niin hyvää!

No juu, oikeasti, edulliset 70 sentin mozzarellat jäävät jatkossa minun osaltani marketin hyllylle,

vain aito buffalo kelpaa. Kiitos, Malta, muistutuksesta!

Herkkusalaatti sisälsi juuston ja normiheinien lisäksi rapeaa parmankinkkua, mansikoita ja hasselpähkinöitä, mausteeksi ripoteltu kirpeähkö appelsiinikastike kruunasi elämyksen.

Vesi nousee kielelle muistellessa.

Maltalaista pizzaa.

Koska pizzaa markkinoitiin paikallisena,

ostin eräänä iltana kyseisen vehnäplätyn tavoistani poiketen.

Olisi voinut olla yhtä hyvin vaikkapa riihimäkeläistä tai monacolaista,

en havainnut mitään erityistä maussa.

Ihan hyvää.

Tässä perinteinen Balbuljata alkupalaksi.

Pikkuinen muotin avulla rakennettu torni, jossa hyvin tavanomaiset ainekset:

sipulia, tomaattia, keitettyä kananmunaa ja päällä ricotta-juustoa.

Jokainen tietää tai voi ainakin kuvitella miltä kyseisten ainesten kombinaatio maistuu: arkikpäiväiseltä.

Mutta eipä siinä muutenkaan tiistai-iltana gaala-illallista oltu nauttimassa.

Sen sijaan pääruuaksi nauttimani aljotta-kalakeitto oli yksi parhaita makuelämyksiäni tällä matkalla, aiaiaiaiai.

Vaaleaa kalaa hyvin maustetussa tomaattiliemessä, kyljessä valkosipulileipää.

Tässä sitten! Ihania naposteltavia!

Pääosassa maltalainen vuohenjuusto, jota tuli syötyä...öhm...joka päivä.

Pöytään tuodaan ravintolassa kuin ravintolassa lisukkeena leipää tai gallettikeksejä.

Leivät tyrkätään pöytään kyselemättä ja laskuun lisätään muutama euro.

Toki näistä voi kieltäytyä,

mutta itse sijoittaisin vähähiilihydraattisen dieetin ennen tai jälkeen Maltan matkan.

Etenkin rapeakuorinen, paikallinen ftira-leipä oli mieleeni.

Tässä Loopin huippuystävällinen, kolumbialainen tarjoilijatar Natalie, joka oli muutama vuosi sitten lomailemassa Maltalla, ihastui ja jäi sille tielleen.

Valletan sydämessä sijaitsevan ravintolan historia pitää sisällään episodeja railakkaana merimiesten huvittelutukikohtana toimimisesta,

henkilökunta oli selvästi ylpeä perinteikkäästä työpaikastaan.