Ympäristöystävällisesti bussilla Riikaan

Sain kutsun käydä Riiassa ja automaattisesti ajattelin, että menen bussilla. 

Hassua kyllä, lentäminen ei pälkähtänyt päähäni aluksi ja sitten kun pälkähti, en pitänyt sitä vaihtoehtona. Olen käynyt useita kertoja Riiassa ja yhtä kertaa lukuunottamatta matkustanut aina bussilla, joten linjabiili oli luonnollinen siirtymäidea, joka pulpahti pääkoppaani.  Näistä matkoista taitaa olla aikaa jo parisenkymmentä vuotta. Bussimatkailu tuli tuolloin tutuksi, koska työskentelin matkanjärjestäjän palveluksessa, jonka tuotevalikoimaan kuuluivat muun muassa bussimatkat Riikaan ja moneen muuhun paikkaan ympäri Eurooppaa. En kovin pitkille matkoille silloin bussilla lähtenyt, mutta Baltiaa tuli kierrettyä ristiin rastiin, Ruotsin Kolmårdenissa kävin monenmonituista kertaa, Venäjän puolellakin tuli suhailtua ja pisin bussilla tekemäni matka suuntautui Kööpenhaminaan. 

Naftaliinien kaivelun jälkeen palataan tuoreimpaan  bussimatkaan, Tallinna-Riika-Tallinna.

Menomatkan teimme Ecolines-bussifirmalla ja paluun Lux Expressillä.

Sain matkaseurakseni veljeni vaimon Milan, joka tehokkaaseen tapaansa varasi meille samantien bussimatkat sutjakkaasti netistä. Molempien bussifirmojen nettivaraussysteemit ovat helpot käyttää ja suomi on valittavissa kieleksi.

Matkan voi saada edullisimmillaan vitosella eli hinnat mitä ilmeisimmin määräytyvät kysynnän ja  matkustus- ja /tai varausajankohdan mukaan. Meidän tapauksessamme menomatka kustansi toiselta 12,50 euroa ja toiselta 16 euroa samalla varauksella.  Sattui ehkä  niin, että varauksemme osui juuri siihen kohtaan, johon bussifirman optimoija oli syöttänyt hinnanmuutoksen järjestelmään.
Hällä väliä, mutta näin saattaa käydä nykyään. Paluumatkat maksoivat 16 euroa per pää.

Tallinnassa bussiasema sijaitsee hiukan sivussa, joten pirssi alle ja menoksi. Käytän aina Tallinnassa Tulikan tai Tallinkin takseja, jolloin tiedän olevani luotettavassa kyydissä ja maksavani sen mitä pitääkin. Uusiin kuljetussovelluksiin en ole tuntenut tarvetta tutustua, kun käyttämäni välimatkat  ovat kuitenkin yleensä Tallinnassa pieniä.
Kävipä kuitenkin niin, että Riian päässä hotellille mennessämme taksikuski vähän viilasi meikäläisiä linssiin ja teki pienen ylimääräisen kierroksen, jonka seurauksena veloitus oli kympin luokkaa. Paluumatkalla nimittäin hotellin respasta tilattu rehti taksifirma veloitti  samasta matkasta eri suuntaan vain 3,50. Tyypillinen vedätys! Kysyimme toki etukäteen hintaa ja hyväksyimme kympin, että sikäli vähän kaksipiippuinen asia.

Bussiin noustessa pitää esittää varausvahvistus, jos on tehnyt nettivarauksen.

 Ellei vahvistusta ole esittää, niin kuljettaja tai hänen assarinsa pyytää nähdä passin.

Matkatavaroihin laitettiin pieni paperinen tunnistustägi ja tarraosa siitä annettiin laukun haltijalle, mikä tuntui tosi kivalta ja "turvalliselta". Toisinaan minua nimittäin hippasen arveluttaa laittaa matkatavarani bussin ruumaan pelossa, että joku nappaa sen. Etenkin huolestuttaa, koska kapsäkkini on useimmiten mallia perusmustajokamiehenlaukku ja etenkin jos sisältönä on jotain arvokasta kuten kamera tai läppäri tai timanttikokoelmani (No ei vaan!! En kuljeta sitä mukanani :).
Tämä tägien kanssa puuhailu osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, koska matkatavaroita purettaessa ei tarkastettu, että päätyikö laukku oikealle omistajalleen. Luottakaamme siis edelleenkin matkustavaisten rehellisyyteen ja tarkkaavaisuuteen.

Matkan kesto on 4,5 tuntia, joka kului mennen tullen kuin siivillä. Olin varannut kaksi pokkaria matkalukemisiksi (kaksi, haloo?? Liioittelun makua!), mutta enpä tullut kirjoja avanneeksi. Keskityin enimmäkseen ikkunasta ulos toljotteluun ja torkkumiseen.
Pakkasin evääksi hedelmiä ja tein oikein voileivät edellisenä iltana valmiiksi ja laitoin Tupperware-rasiassa jääkaappiin odottamaan matkaa. Tässä kohtaa tunsin itseni kunnon emännäksi, koska en ole kai koskaan tehnyt eväitä millekään matkalle saatika että olisin käyttänyt Tupperware-rasioita. Tämäkin lodju oli systerin, joka oli joskus pakannut minulle jotain ruokaa mukaani heiltä lähdettyäni.
Puolessavälissä matkaa kaivelin eväät kassistani ja olin iloinen, että olin sellaiset väsännyt. Minulla oli käsitys, että bussista voisi ostaa pientä syötävää, mutta en sellaista mahdollisuutta kuitenkaan huomannut.

Menomatkalla poikkesimme Pärnun linja-autoasemalla. Pärnulla on erityinen sija sydämessäni, koska siellä tuli käytyä ennen tiuhaan tahtiin. Olin nenä kiinni ikkunassa ja fiilistelin. Kävin vuosien ajan Pärnussa vähintään kerran vuodessa, mutta se on jostain syystä jäänyt. Blogimerkintöjeni mukaan olen käynyt siellä viimeksi 2014. Tuo muuten oli ihana matka , Länsi-Viron kierros, aiaiai! Soisin, että matkanjärjestäjät ja laivayhtiöt järjestäisivät enemmän Viroon bussilla tehtäviä kiertomatkoja, maassa kun on valtavasti mielenkiintoista nähtävää.

Paluumatkalla Lux Express-bussi oli uudempi kuin menomatkan Ecolines. Henkilökohtaisesti bussin tasolla ei ole minulle väliä, kunhan pääsen perille ja turvavyöt toimivat. Molemmissa busseissa oli pikkuscreenit matkustajille elokuvien katsomista varten. En ollut sillä tuulella, että olisin jaksanut kiinnostua elokuvatarjonnasta, mutta ainahan tuo on plussaa, että asiakkaiden viihtymistä on ajateltu. Paluumatkalla oli viron- ja venäjänkieliset kuulutukset, englanninkielinen tuli nauhalta.

Suosittelen ehdottomasti bussimatkailua Riikaan. Helppoa, halpaa ja ympäristöystävällistä!

Seuraavissa postauksissa vinkkejä Riikaan!

Ecolines
Lux Express