Huikeassa Haikossa

Kotimaan matkailuni on erittäin vähäistä. Tai miten sen nyt ottaa, vietän aikaani paljon Helsingissä, Vantaalla, Hämeenlinnassa, Iittalassa ja Valkeakoskella eli sukkuloin koko ajan näiden paikkakuntien välillä sen takia, että kaikilla kyseisillä paikkakunnilla on minulle jotain tärkeää (ja koska olen kulkuri).
.

Siksipä olikin mukava suunnata viime perjantaina Porvooseen upeaan Haikon kartanoon.

Näkymä kartanolta merelle päin.

Yövyimme kylpylähotellin puolella mukavassa superior-huoneessa.

Tohvelit ja kylpytakit huoneessa, tykkään! Tosin ne useimmiten kylpylähotelleissa ovatkin.

Matkakamraatit matkalla allasosastolle.

Kävimme kurkistamassa myös kartanorakennuksen upeisiin sviitteihin.

Tässä Mannerheim-sviitti, huomatkaa ikkunalaudalla patsasteleva Mannerheim.

Hotellivieraat kääntävät kuulemma patsaan usein katselemaan ikkunasta ulos merelle päin sängyn sijaan.

Ylellinen kylpyhuone.

Sviitin hieno antiikkivalaisin.

Sviiteissä on jäljennöksiä Albert Edelfeltin teoksista,

mutta kartanon keltaisessa salissa on peräti kuusi aitoa Edelfeltiä!

Upea keltainen sali.

Muotokuva kartanohotellin perustajasta Satu Tiivolasta.

Rouva Tiivola osti kartanon miehineen 1965, jolloin kartano oli täysin rapakunnossa.

Siitä kertoo mm. se, että kylän lapset pitivät yhtä kartanon saleista talvisin luistelkenttänään.

Kartanon pöydillä on aina tuoreita kukkia pienistä kimpuista taidokkaisiin asetelmiin.

Rouva Tiivola täytti viime syksynä 90 vuotta, jolloin henkilökunta lahjoitti hänelle ruusutarhan kartanon alueelta!

Kukista huolehtivan henkilön lisäksi palkkalistoille kuuluu myös huonekaluverhoilija!

Kartanon puolella majoittuvien iloksi butler toteuttaa asiakkaan toiveet ja palvelee aina ystävällisesti.

Palvelua parhaimmillaan!
.

Jokaiseen kartanoon liittyy kummitusjuttuja, niin myös Haikkoon.

Tietyssä huoneessa yöpyneet vieraat olivat kertoneet, että sängyssä maatessaan tuntui kuin joku olisi istahtanut sängylle. Palautetta tuli useammaltakin vieraalta. Rouva Tiivola päätti käydä itse testaamassa huoneen ja sängyn. Sen jälkeen ei kummitusta enää näkynyt...tai siis tuntunut...
(Kuvan huone ei tietääkseni liity kummitusjuttuun)
.