Rantaelämää

 Australian matkamme sijoittui sikäläiseen talviaikaan, mikä tarkoitti meille rauhallisia oltavia Surfers Paradisen turistikohteessa. Sää muistutti lähinnä (normaalia) Suomen kesää, asteet huitelivat siinä parinkympin tietämissä.

 

 Vuodenajasta huolimatta rantavahdit päivystivät tasaisin välein pitkällä rannalla.

 Mila rantsussa.

 

Saimme oleskella rauhassa hiljaisella rannalla, paitsi kun sinne pyrähti bussillinen tai kaksi kiinalaisia turisteja, silloin alkoi vilinä ja vilske ja puheenpapatus. Turistit olivat rannalla ehkä max. 15 minuuttia kerrallaan valokuvaten ja hyppien ja pomppien. Hauskaa porukkaa!

Eräässä ryhmässä oli pariskunta, joka rohkaistui juttelemaan kanssamme ja hetken päästä oli koko bussilastillinen kimpussamme haluten valokuvaan kanssamme. Heh, mikäs siinä! Päästiin varmaan muutamaankin kiinalaiseen loma-albumiin.

 

 Pääsinpä käyttämään varvastossuja tänä kesänä, Suomessa on jäänyt käyttämättä...

Lähibeachillämme ei ollut rantatuoleja, mutta sujui se loikoileminen pelkän pyyhkeen päälläkin hyvän kirjan kera.

 

Silloin tällöin rannan rauhan rikkoi helikopterin ääni. Meren yllä pörräävissä helikoptereissa tarkkaillaan valaita, joita tänä vuonna on ollut erityisen paljon.

Myös turisteille järjestetään helikopteriajeluita.

 

Rantaelämää Surfers Paradisessa vuonna 1963.

 

Lifeguardin lauta valmiina lähtöön.

Surffilaudat ja meri.
 Matkakumppanini Mila ja Emma kävivät loman aluksi muutaman tunnin surffauskoulun ja hyvin tuntui lainelautailu sujuvan.

Rantavahtien tehtävänä on raapustaa liitutaululle meriolosuhteet ja neuvot mereen pulahtaville päivittäin.

Rantakahvilassa kupponen kahvia.

Monessakohan maailman kahvilassa/ravintolassa on Tolix-tuoleja? Niihin törmää jatkuvasti joka paikassa. Kivat tuolit, ei siinä mitään...

 

 

Muistutan myös arvonnastani, jossa palkintona Tallinnan matka!