Vihulan upea ranta

Vihulan kartanossa tuli vierailtua jälleen.

 Ryhmämme saapui perille perjantaina iltapäivänä ja meillä oli reilut pari tuntia aikaa

 tutustua paikkaan ennen illallista.

Kartanosta on mahdollista vuokrata polkupyöriä ja olen matkakaverilleni Päiville

 suunnattoman kiitollinen hänen ehdotuksestaan pyöräillä neljän kilometrin päähän 

katsomaan  ylistettyä Vihulan rantaa.

Saimme kahvilanpitäjärouvalta ohjeet:

 Ajatte metsätietä, ensimmäisestä risteyksestä oikealle, seuraavasta vasemmalle ja sitten taas oikealle.

 Vai oliko se ensin vasemmalle, sitten oikeaan ja taas vasemmalle...

Välillä oli pakko pysähtyä kuvaamaan luontoa kuten yllä olevaa voikukkapeltoa.

Yksinäinen voikukka hahtuva-asussaan.

Päivi kuvailee.

Hyvä kuvakulma vaatii välillä polvistumisen, toisinaan jopa makaamisen maassa.

Metsässäkin oli kauniita kuvauskohteita.

 Muutamaan kertaan epäilimme, että nyt on valittu väärä tienhaara, mutta...

...päädyimme kuin päädyimmekin rantaan!

Oi-oi-oi-oi! Upeita näkymiä...

...ja pehmeää hiekkaa!

Tossut pois ja varpaat hiekan hyväilyyn.

Nämä kivet rannassa!! Miten upeita!

Jos tai kun vierailen paikassa uudestaan, pakkaan mukaan rantatamineet ja eväät.

Silta yksinkertaisessa kauneudessaan.

Pakko oli kuitenkin lähteä kartanon notkuvan herkkupöydän ääreen.

 Tosin hiukan vastentahtoisesti (!!!), koska olimme niin lumoutuneita paikasta.

Ystävät hyvät!

 Jos matkanne suuntautuu Vihulan kartanoon kevät-kesä-syys-aikaan, niin ehdottomasti suosittelen ottamaan fillarin alle ja suuntaamaan rannalle!

Paluumatkalla huomasimme, että  camping-alueella oli elämää.

Uteliailla luonteilla kun olemme siunattuja, päätimme käydä haastattelemassa retkeilijöitä.

Hampurilainen pariskunta oli lähtenyt Itämeren kierrokselle polkupyörin.

Philipin ja Lucian buffet-pöytä.

Notskin kohennusta.

Parin seuraava etappi oli Helsinki ja sen jälkeen Pietari.

 Matkan kokonaiskesto kolme kuukautta ja yöpymiset luonnollisesti teltassa.

En tiedä pystyisinkö itse moiseen,

 mutta jos joku tarpeeksi yllyttäisi ja olisi aikaa, niin todennäköisesti lähtisin.

Höpöttelimme ja haastattelimme leppoisaa pariskuntaa, kun yhtäkkiä tajusimme, 

että illallinen alkaa 20 minuutin päästä.

Ei muuta kun sykkelit alle ja vimmaista polkemista kartanolle.

 Pikkukivet sinkoilivat metsätiellä ja itikat tunkivat silmiin,

 kun poukkoilimme kuoppaisella  tiellä  kartanolle.

Pakollinen stoppi kuvausta varten, rehevistä rehevin kukkiva puu keskellä metsää!

Ja juu! Ehdimme illalliselle vain hiukkasen myöhästyen

 Vaatteet vaihdettiin, mutta meikkaaminen jäi. 

Mitä väliä, luontokokemus oli sen arvoinen!

Vihulan kartanon sijainti: 90 kilometriä Tallinnasta itään.