Mallorcalla voi viettää letkeän päivän hyppäämällä vanhanaikaiseen puujunaan ja jyskyttelemällä Sollerin kaupunkiin! Juna lähtee Palman bussiaseman kupeesta ja maksaa yhteen suuntaan 16 euroa. Matka kilometreissä mitattuna 40 ja minuuteissa noin 60.
Komea juna on täyttänyt jo 100 vuotta.
Vuoristomaisemat ihastuttavat!
Matkan varrelle osui myös useita appelsiini- ja sitruunalehtoja, joissa puiden oksat notkuivat hedelmien painosta. Junan vauhdissa hedelmätarhat vilistivät nopeasti silmien ohi, joten valokuvaaminen oli kohtuullisen haastavaa.
Olen aikaisemminkin kirjoitellut siitä kuinka mukavaa on tutustua uusiin ihmisiin yksin matkaillessa.
Tutustuimme Marjan kanssa hotellin aamiaispöydässä ja jo ennen santsikahvikupillista yhteinen Sollerin junaretki oli lyöty lukkoon.
Tämä kivettynyt tyyppi istuskelee Sollerin asemalla.
Pendolinoihin ja InterCityihin tottuneelle oli oikein mukavaa matkustaa vanhanaikaisella kiskoajoneuvolla, avata ikkuna ja antaa tuulen tuivertaa hiuksissa. Ei onnistuisi Pendolinossa.
Soller on viehättävä pikkukaupunki. Itseasiassa olin positiivisesti yllättynyt kaupungin ilmeestä, kivoja ravintoloita ja kauppoja oli riittävästi. Turistejakin piisasi, mutta kuitenkin kohtuullisesti alkukeväällä.
Appelsiinipuu kirkon edustalla.
Symbolisoivatkohan nämä hengen hedelmiä: rakkaus, ilo, rauha, ystävällisyys, hyvyys, sävyisyys? Ainakin Sollerin tunnelma sopii näihin sanoihin.
Taidepuodit ovat aina kiinnostavia.
Art Soller on kauppa/galleria, jossa taiteilija Miquel Angel Bernat Busquets myy teoksiansa. Ostin pari pientä pahville maalatua öljyvärityötä edulliseen hintaan koristamaan kyökkiäni.
Maalaus vanhuksesta teki vaikutuksen.
Appelsiinikaupungin mehukkaat hedelmät.
Kadun pysähtynyt tunnelma.
Kaupungissa on kasvitieteellinen puutarha ja modernin taiteen museo, mutta tyydyimme nauttimaan pikkukaupungin yleistunnelmasta. Kävelimme, teimme pieniä ostoksia, aterioimme, kahvittelimme, sangriatkin juotiin jossain välissä.
Kun kylä oli koluttu vaihdoimme ajoneuvon raitiovaunuun, joka oli yhtä historiallinen kuin juna. Ensi postauksessa kerron määränpäästä eli Port de Sollerista!
Ihania tunnelmakuvia, elävästi palasi mieleen muutaman kesän takainen Soller-reissu! Silloin kurvailimme kylään vuokra-autolla, paikan päällä ajelimme toki ratikalla - sitä kuvausta odotellen...
VastaaPoistaSollerissa kannattaa kyllä piipahtaa!
PoistaAi kun kivaa...maata omalla sohvalla ja matkustaa 😊 Huomasin, että mun matkakärpäsen pörinä on hiljentynyt kesän korvalla, joten tällainen passaa nyt oikein hyvin!
VastaaPoistaKotioloissakin on mukavaa😊
PoistaKiva postaus <3 Aurinkoista loppuviikkoa :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaIhana juna :)
VastaaPoistaEiks vaan?
Poista