Aasian makuja Tallinnassa




Pitkästä aikaa Tallinnassa! Itsekseni ilosta virnistellen kävelin koipeni kipeiksi vanhoilla tutuilla kaduilla. Entiset päivänselvyydet, Viru-kadun kukkameri ja Olde Hansan kulmalla leviävä mausteisten mantelien tuoksu tuntuivat ihanilta yli vuoden matkustustauon jälkeen. 

Poikkesin Raatihuoneentorille terassille, tilasin juoman ja annoin auringon lämmittää kasvojani. Neljä kuumuuden liikkelle saamaa keltamustaraidallista hyönteistä päätti laskeutua lasiini tehden drinkistäni ampiaiskeittoa. Se siitä. Keskityin katselemaan ohi kulkevia ihmisiä ja nauttimaan täysillä ilmapiiristä.

Huilailun jälkeen kierros jatkui. Vanha kaupunki on minulle se rakkain ja muistorikkain paikka Tallinnassa, joten siellä halusin ensimmäisen tauon jälkeisen Tallinnan matkani viettää . Kävelin ympäriinsä, siemaisin välillä kupposen kahvia, pistäydyin niin kaupoissa kuin kirkoissakin. Usean tunnin käppäilyn jälkeen alkoi nälkä huutaa ja vaikeroida vatsassani siihen malliin, että tukevan aterian tarjoava ravintola oli löydyttävä pikaisesti.

Jos nälkä äityy näköä haittaavaksi ja energian puutteen takia lähes polvia notkauttelevaksi, on parasta hakeutua sellaiseen ravintolaan, josta tietää poistuvansa tyytyväisenä ja kylläisenä.

Aia-kadulla taivaltaessani pääni sisäinen GPS-laite zoomasi parinsadan metrin säteellä kaikki tutut ruokapaikat ja ohjasi askeleeni Tai Bohon. Aivo-GPS antoi välähdyksenomaisia muistikuvia edelliskertaisesta käynnistä: maukkaasta ruoasta, iloisesta tunnelmasta ja omintakeisesta sisustuksesta. Armoton nälkä alkoi väistyä jo pelkkien muistikuvien voimalla.

Ravintolan sisustus on mieletön, mutta ei kuitenkaan ihan niin kaistapäinen kuin alakerrassa sijaitsevan isosiskonsa Manna La Roosan. Molemmat ravintolat jakavat kuitenkin yhteisen vihreän ulkoasun valoineen ja tilpehööreineen.

Sydäntäni lämmittää aina hyvä palvelu. 
 Tai Bohssa tarjoilijan ystävällinen hymyn ja rennon kohtelias jutustelu oli oiva alku aterioinnille.


Huomasin heti listalla satay-vartaat. Yritin keskittyä menun muuhunkin sisältöön, mutta silmäni palasivat koko ajan tuijottamaan kirjaimia, jotka muodostivat sanan: satay-vartaat

Maistoin ensimmäisen kerran satay-tikkuja Thaimaassa yli 20 vuotta sitten ja hullaantuminen tapahtui. Tuosta vaan. Niitä tuli syötyä enemmän kuin on normaalia. Harmikseni en ole koskaan missään sen jälkeen saanut niin hyvää satayta. En Thaimaassa, enkä thai-ravintoloissa.

Annokseen kuului neljä varrasta,  lisäksi tilasin kulhollisen riisiä ja  thaimaalaisen kurkkusalaatin.

Nälkäisenä kuin lohikäärme kävin aterian kimppuun. Ja kyllä! Olin löytänyt muistojeni satay-kastikkeen! Täydellinen maapähkinävoin ja mausteiden  kombinaatio. Täytyy kuitenkin muistaa, että olin kehitellyt megalomaanisen nälkätilan ja silloin tunnetusti lähes mikä tahansa pöperö maistuu hyvältä. Masentava pointti, mutta toivottavasti ei paikkansa pitävä tässä tapauksessa. 

Kurkkusalaatille annan myös kunniamaininnan, raikas ja mausteinen samanaikaisesti.

Erinomainen valinta, erinomainen! Niin ravintola kuin ruokakin! 

 Tai Boh, Mere pst 1, Tallinna

 

 

Kommentit