Kullanhuuhdontaa Lemmenjoen maisemissa

1. osa Oulu-Inari

2. osa Inari 

                                                                                                          Kaupallinen yhteistyö V. Alamäki

LAPIN LUMO-MATKAKERTOMUS 3/4

Keskiviikko, Inari-Lemmenjoki-Kittilä

LEGENDAARISELLA LEMMENJOELLA

 Aamiaisen jälkeen sanomme heipat Inarin majapaikalle ja suuntaamme kohti uusia kokemuksia.

 Saavumme Palton saamelaisperheen vieraiksi Lemmenjoen kultamaille.

 Kaija Paltto ottaa meidät vastaan ateljeessaan, jota Huopapirtiksi kutsutaan. Kaija on huovutuksen mestari ja kertoo kiinnostavasti sekä työstään että tuotteistaan. Japania myöten mainetta niittänyt Kaija kertoo uransa lähteneen nousukiitoon esiinnyttyään vuosia sitten kahvimainoksessa. Ei liene yllättävää, että Kaija saa inspiraationsa Lapin taianomaisesta luonnosta. Saamme seurata myös huovutusnäytöstä. 

Kaija kertoo huovutustekniikastaan ja urastaan samalla työstäen kuin sivumennen villaa, joka muuttuu nopeasti upeaksi taideteokseksi. Ammattilaisen otteet ja lopputulos herättävät ansaittua ihailua ja hämmästelyä. Tuotteita voi ostaa ateljeesta ja monet käsityöt siirtyvätkin riemastuttamaan uusia omistajiaan.

 Astelemme pirtistä joenrantaan, jossa Palton perheen miehet jo valmistelevat jokiveneitä lähtöön. Pelastusliivit tulee olla kaikilla, mutta lämpimät haalarit ja sadeviitan saa pukea ylleen mikäli sellaiset kokee kohdallaan tarpeellisiksi. Kotona pakatessa on syytä muistaa pipo, käsineet ja vedenkestävät jalkineet tätä retkeä silmällä pitäen. 

Ryhmä jaetaan kahteen avoveneeseen Aslakin ja Nils-Heikin ohjauksessa. Matka kullanhuuhdontapaikalle kestää tunnin suuntaansa.  Keltaisen kaikissa sävyissä keikistelevät puut peilaavat itseään joen pinnasta ja tunnelma henkii rauhaa perämoottorin ärhäkästä huudosta huolimatta. Tunturit siintävät etäällä sinertävinä ja toisaalla puiden lehtien aprikoosin vivahteet sekoittuvat syvään siirapinsävyyn.  Kevyet, satunnaiset sadekuurot eivät voisi vähempää haitata, nyt ollaan keskellä satua!

 Seuraa odotettu ohjelmaosuus, kullanhuuhdonta!

 Aslak neuvoo vaskoolin käytön ja kullanhuuhtojiksi muuttuneet matkailijat siirtyvät silmää hivelevän kauniin puron varrelle vaskooleineen. Jos on varustautunut kumisaappain, voi reippaasti asettautua nilkkoja myöten veteen, muunlaisten jalkineiden kanssa täytyy tyytyä kyykistelemään kuivalla maalla ja kurottautumaan puron puoleen. Joidenkin vaskooleihin jää ahkeran huljuttelun jälkeen pienenpieniä kimaltelevia kultasiruja, minkä tietää riemastuneista huudahduksista. Omat aarresaaliit säilötään pieneen putkiloon ja viedään kotiin.  

Aslakin neuvoessa kullanhuuhtojia, Nils-Heikki on lämmittänyt nuotiolla porokeittoa poppoolle. Savun        tuoksu sekoittuu syksyisen kostean metsän raikkaaseen aromiin. Luonnossa ruoka maistuu                parhaimmalle kuten tiedämme ja keitto tekeekin hyvin kauppaansa. Kuksallinen pannukahvia                               leivonnaisen kera kruunaa lounashetken metsän siimeksessä.  

Aslak ja Nils-Heikki kertovat poronhoidosta ja vastailevat kysymystulvaan hyväntuulisesti. Kohokohtana Nils-Heikki joikaa taidokkaasti. Hetki jää mieleen ainutlaatuisuudessaan ja saa pohtimaan vanhan lauluperinteen jatkumisen hienoutta. Harvoinpa tulee istuttua nuotion äärellä Lemmenjoen upeissa maisemissa kuksa kädessä kuunnellen saamenkielistä perinnelaulua. ¨

 

Paluumatkalla poikkeamme katsomaan henkeäsalpaavan upeaa Ravadasköngästä. Putous syöksee väsymättömästi vitivalkoisia vaahtopäitä alas Ravadas-jokeen. Vaikuttavaa! 

 

Palton tilalla pääsemme vielä tervehtimään jäkälää jäystäviä poroja aitauksen sisälle.

 Antoisan päivän jälkeen bussinkuljettajamme kääntää keulan Kittilään. Majoitumme Leville ja nautimme illallisen.