22.8.2017

Lemmenlukkojen St Julian's ja Sliema

St Julian'sin ja Slieman kaupungit sijaitsevat vieri vieressä. 

Itselleni jäi hiukan epäselväksi missä raja kulkee. Eräässä ravintolassa kysäisin tarjoilijalta, että olemmeko nyt St Julian'sissa vai Sliemassa ja sain vastauksen, että Julian'sissa, mutta Sliema on kyllä tuossa muutaman kymmenen metrin päässä. 
Ok, en vaivannut enempää päätäni tarkalla rajalla, yhteen sulautuneet kaupungit ja sillä sipuli.

St Julian'sin puolella tuntui olevan enemmän biletyskulttuuria ja nuorisoa,
 Sliemassa aikuisempi ja rauhallisempi meininki.

St. Julian'sin lahden kalastajakylämäinen näkymä.

 Erityisesti tämä lahti saa turistien valokuvauslaitteiden laukaisimet napsaamaan. 
Itsellänikin taitaa olla parisenkymmentä kuvaa tästä näkymästä. 
Onhan se hieno, tässä otoksessa vanhat kalastusveneet edustavat perinteitä ja nostokurjet taustalla kehitystä.

 Kadulta voi laskeutua portaita pitkin mereen ja pulahtaa uimaan kesken kaupungilla käppäilyn.

 Jos malttaisin pysyä matkoillani koko ajan paikallani ja keskittyä pelkästään chillailuun,
 St. Julian's + Sliema-yhdistelmäkaupungissa se olisi mahdollista. 
Kaupungeissa on mukava tunnelma ja hyviä ruokaravintoloita.

Rakkauslukkoja näkee nykyään monessa paikassa.

 Toivottavasti Valerio ja Margaret ovat edelleen onnellisia,  kuten myös sadat muut rakastavaiset, jotka ovat munalukon kaiteeseen ripustaneet ja avaimen mereen viskanneet.

.
 Valletta siintelee, yllättävän lähellä, Slieman rakkauslukkokaiteen taustalla.
Mikäpä olisi hienompi tausta romanttiselle rituaalille auringonlaskun aikaan?

Lukkojen kohdalle oli joku humoristinen kaupungin siisteystoimenpiteistä vastaava virkamies teettänyt kyltin: 
"Rakkaus saattaa olla ikuista, mutta riippulukot eivät ole. 
Kaikki tämän kohdan ulkopuolelle kiinnitetyt lukot poistetaan."

Miellyttää meikäläistä tuollainen hauska sanailu!



Ei hassumpi paikka auringonottoon ja uiskenteluun.

Tämän pylväikön sisälle kätkeytyy iso kauppakeskus Point. 

Vietän aikaani matkoilla mieluummin muualla kuin kauppakeskuksissa, 
mutta jotenkin niihin tulee aina eksyttyä ja myös kevennettyä matkakassaansa.  

Nämä eivät ole viime joululta unohtuneita koristeita, vaan normaaleja somisteita.

 Yksi lempipaikoistamme oli puisto, johon illan tullen saapui vanhuksia kävelykeppeineen. 
Siinä he sitten istuskelivat ja tarkkailivat maailmanmenoa.

 Pääsin vanhusten kanssa todennäköisesti samaan tunnetilaan,
 oli ihanaa istuskella ja vain seurata ympärillä hyöriviä ihmisiä nauttien lämpimästä ja hämärtyvästä illasta.

  Juutuin seuraamaan miekkosta, joka vimmatusti veivasi airojaan edetäkseen 
tulitikkulaatikon kokoisella venhollaan isompien veneiden seassa.


Kuu kumottaa komeasti.

Pimeän laskeutuessa sadat tunnelmavalot heijastuvat merenpinnasta.

  Dolce Vita-ravintolan valokyltti loistaa kattojen yllä. 
Olen samaa mieltä, ihana elämä !

MATKAVEKKA yhteistyö




17.8.2017

Gozo

Gozon saari on must-käyntikohde Maltalla lomaillessa.

 Gozo on vehreämpi  kuin maan muut osat ja ehkä juuri siksi paikallisten suosikkilomakohde.


Vierailimme gozolaisessa kaupungissa, joka on saanut nimensä aikanaan kuningatar Victorian mukaan Maltan kuuluessa brittiläisen imperiumin siirtomaihin. 
Paikalliset kutsuvat Victoriaa kuitenkin Rabatiksi, joka meikäläisen korvaan kuulostaa arabian kieleltä.
Koko saarivaltio tuntuukin olevan mielenkiintoinen sekoitus arabialaisia, brittiläisiä ja italialaisia vaikutteita.

Malta on roomalaiskatolinen maa, joka näkyy muun muassa kotien ovenpieliin kiinnitetyissä pyhissä kuvissa. 
Taivaalliset suojelijat pitävät huolta taloista ja niiden asukkaista. 
Pyhimysveistoksia on paljon, jopa  ihan pikkuruisella pihapläntillä saattaa olla isohko pyhää henkilöä kuvaava patsas.


Neulepuoteja on paljon ja tuotteet ovat ennenkuulumattoman edullisia,
 Neuletakki 15 euron hintaan käsityöliikkeessä on älyttömän vähän. 
Saako sillä hinnalla edes lankoja?

Taituri työssään.

Kaupunki tuntui rauhan tyyssijalta, vaikka elokuu on perinteisesti eteläeurooppalaisten suosituin lomakuukausi. 
Miellyttävä kokemus, mahdollisella seuraavalla kerralla varaan aikaa enemmän kaupungin historiallisiin kohteisiin tutustumiseen.

Ja matkaa jatkuu lakanaan kääriytyneenä!

Niksipirkkamaisena vinkkinä jaan matkakaverini Marjan mainion idean. 
Hänellä on aina etelänlomilla mukanaan lakana, joka toimii pyyhkeen sijasta alustana auringossa loikoillessa. Äärettömän kätevää!
 Lakana peittää koko aurinkotuolin ja lisäksi kangas on kevyt kuljettaa matkalaukussa.

Kuvan tilanteessa jouduin lainaamaan Marjan lakanaa suojatakseni itseni paahtavalta helteeltä,  toimi paremmin kuin hyvin!
 Ensi kerralla joku liinavaatekaappini jäsenistä pääsee  taatusti tuulettumaan maailmalle.
 Mukaan otettava lakana voi olla elinkaarensa päässä tai hienointa egyptiläistä puuvillaa riippuen kohteesta ja ihmisestä.

 Mielikuvitus lähti huimaan kiitoon käteviä reissaajan lakanankäyttökeinoja keksiessämme, mutta riittäköön nämä niksit tällä kertaa :)

Kekseliäisyys kunniaan!

Seuraavana pysähdysetappina Comino, joka on Maltan ja Gozon jälkeen kolmanneksi suurin saari. 

Saari on asuttu, vakinaisia asukkaita on tosin vain alle kymmenen.

Asetuimme veneeseen ja lähdimme tutustumaan Blue Lagoonin luolastoon.
Koimme vauhdinhurmaa muutaman minuutin suuntaansa kierrellessämme ja kaarrellessamme luolille.

Retken huipentumana lilluimme veneellä luolan onkaloissa nauttien kauniin sinisenä välkkyvästä merestä.

Päälle päätteeksi virkistävä uintihetki.

Vuorikauriin ominaisuudet ovat hyödylliset, mutta eivät välttämättömät kivisellä rannalla kiipeillessä.
Itseasiassa liikkuminen kivisessä maastossa oli helppoa eikä liukastumisenkaan vaaraa ollut rosoisella maaperällä.

Gozon kisu.

MATKAVEKKA yhteistyö

13.8.2017

Malta

Iloinen Kulkuri heitti taas kepin nokassa keikkuvan nyytin olalleen ja lähti matkaan.

Määränpäänä mielenkiintoinen Malta ja viikko aikaa koluta pientä saarivaltiota.

Ensivaikutelma saaresta on karu. 

Kasvillisuutta näyttää olevan vähänlaisesti ja lähes kaikki rakennukset ovat kellanruskeasta kalkkikivestä rakennettuja. Tuntuu kuin olisi muurahaisena hiekkalaatikossa, johon joku on taituroinut mahtavia linnoja ja kirkkoja. 

Ympäristöön tottuu hyvin nopeasti, silti yksi matkan päällimmäisistä muistoista on juuri tuo 
kiehtova, leijonanvärinen yleisnäkymä.

Vesi vanhin voitehista, myös vilvoittelumielessä.

Eteläisessä Euroopassa vaikuttava poikkeuksellisen kuuma lämpöaalto nosti mittarin asteet huippulukemiin vierailumme aikana. 

Viuhkat näyttivät käyvän kaupaksi ja kaupungilla kierrellessä piti piipahdella ilmastoiduissa kaupoissa viilentymässä ja muka katselemassa timanttikoruja tai ihan mitä tahansa tarjolla olevaa. 

Välillä tuuli puhalteli ihanasti mereltä tuoden miellyttävän raikkaita henkäyksiä hivelemään auringon kuumentamaa hipiää.

Asuimme Qawran alueella (kysyin taksinkuljettajalta ääntämisohjetta: Aura), joka on rauhallinen hotellikeskittymä. 

Pieni Bugibban keskusta sijaitsi muutaman bussipysäkin päässä hotellistamme,
 mainio paikka auringossa paistatteluun ja rauhalliseen menoon.

Kylki kyljessä sijaitsevissa St. Juliansissa ja Sliemassa on vilkkaampi ja kaupunkimaisempi meininki.
Näissä paikoissa tuimme omalta osaltamme paikallisia yrittäjiä syöden ja shoppaillen.

Valletta tietenkin sykähdytti meikäläistä sydänalasta, koska tunnen outoa kiintymystä Välimeren saarten pääkaupunkeja kohtaan. 
Ehkä olen edellisessä elämässäni ollut maltalainen ritari tai palmalainen keittiöpiika, ken tietää. 

Kapeat kujat ja vanhat rakennukset ovat vastustamaton yhdistelmä.
 Totuuden nimessä, Valletta on upea kaupunki!

 Enimmäkseen sukkuloimme matkakaverini Marjan kanssa näiden mainittujen paikkakuntien välillä. 

Bussilippu maksaa kaksi euroa matkan pituudesta riippumatta.
Taksien hinnat ovat kiinteät, lyhyet välimatkat 10 euroa ja pidemmät 20-30 euroa etäisyyden mukaan, yöaikaan taksa nousee vitosen verran. 
Ainakin Vallettan linja-autoasemalla ja St. Juliansissa on "taksikioski". johon maksu suoritetaan ennen autoon nousemista, jolloin voit olla varma, että maksat juuri oikean summan etkä yhtään liikaa. Jos taksikoppia ei ole tai nappaat kiesin lennosta, suosittelen varmistamaan hinnan ennen pirssiin nousemista.

Auringonpaiste, upeanvärisenä läikehtivä meri ja maittava ruoka saivat matkaajan suupielet kaartumaan ylöspäin, näkemistä ja tekemistä riitti joka päivälle!

MATKAVEKKA yhteistyö

23.7.2017

Aamiaisen kautta mielen huoneisiin


Karl Fazer Café Kluuvikadulla on paikka, johon kannattaa suunnata kengänkärkensä, mikäli haluaa maukkaan ja monipuolisen aamiaisen kohtuulliseen hintaan.
 Brekkarista veloitetaan 13,90 maanantaista perjantaihin, viikonloppuisin lisätään sekä valikoimaa että hintaa.

Nauttimamme arkipäivän antimet sisälsivät leivät, juustot, leikkeleet, puurot, jugurtit, munakokkelit ja smoothiet.
 Hinta-laatusuhde on parempi kuin hyvä, pöytä kannattaa toki varata etukäteen.

Aamiaisen päälle juodaan tietenkin kahvit makean kera.

Kakkupöydässä oli koko ajan kolmea erilaista täytekakkua esillä ja sen verran kova kuhina kävi tarjoilujen ympärillä etteivät kermavaahdot todellakaan ehtineet hapantua kaakkujen päällä.
Vikkelä henkilökunta kiikutti sitä mukaa uuden luomuksen herkuttelijoiden nautittavaksi kun edellisestä oli tyhjä lautanen jäljellä.

Kattoholvi kuin kirkossa.

Paitsi että kahvilan  kupoli on komea, se toimii myös salakuuntelulaitteena.
 Kun istuu kupolin laitamilla, kantautuu vastakkaisella puolella istuvien jutustelu selkeästi omaan pöytään. Eri asia ketä kiinnostaa ventovieraiden keskustelut, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta se on joka tapauksessa.

Päivän varsinainen teema  oli kuitenkin käynti Lapinlahden sairaalassa Hietaniemen hautausmaan takana.
Rakennus on ensimmäinen psykiatriseen käyttöön valmistunut hoitolaitos Suomessa.

Osallistuimme Green Cap  Toursin järjestämälle kierrokselle, jonka hinta oli 14 euroa per pää.

Erillisessä rakennuksessa oleva Mental Museum kertoo mielenterveyden hoidon kehittymisestä.

Opastuksessa kuuli yhtä sun toista hoitomuodoista kuuluisiin potilaisiin.

 Tiesittekö esimerkiksi sen, että Aleksis Kivi asui sairaalassa saatuaan diagnoosin kroonisesta melankoliasta, joka johtui muun muassa loukatusta kirjailijakunniasta?

Kanttiinin tunnelmaa.

Nykyään sairaala on kulttuurin  ja hyvinvoinnin tapahtumapaikka, jossa järjestetään vaikka mitä taidenäyttelyistä puistojumppiin, itse olen ajatellut  osallistua mindfulness-tunneille.

Hyvin kiinnostavaa, paikka tulee kuulumaan käyntikohteisiini jatkossakin!



14.7.2017

Tom of Finland Tallinnassa

Viru-hotelli on keksinyt mainion idean ja sisustanut sataa vuotta juhlivan maamme kunniaksi erilaisia Suomi-teemaisia huoneita, aiheita on 11 Fingerporista kiekkoleijoniin.

Meille osui Tom of Finland-huone.
Finlaysonin tekstiileihin on printattu Touko Laaksosen mieshahmoja ja seinällä on taiteilijan elämästä kertovan elokuvan juliste. 
Leffa pyörii vielä elokuvateattereissa, pitää käydä katsomassa!

Pöydällä olevat XLV-olutpullot muistuttavat hotellin omasta juhlavuodesta:
Viru on jo 45 vuotta majoittanut ja palvellut asiakkaita.
Iloinen Kulkuri onnittelee!

Huoneen astiat on valittu Iittalan ja Arabian valikoimista.
 Arabian mukit kuuluvat juhlamallistoon, johon on valittu 10 erilaista kuviota, jokaiselta itsenäisyyden vuosikymmeneltä. 

Edessä suosikkikeramiikkataiteilijani Esteri Tomulan kukkaornamentiikkaa 70-luvulta.
Astiat ovat hyvin harkittuja yksityiskohtia huoneessa (suomalainen myhäilee tyytyväisenä).

Jätimme pakaasit huoneeseen ja suuntasimme Kalamajaan.

F-Hoone kutsuu kerta toisensa jälkeen.

Ruoka on maittavaa ja hintataso pysynyt kukkaroystävällisenä paikan suuresta suosiosta huolimatta.

Meikäläisellä vuohenjuustosalaattia,
Emmalla jo klassikoksi muodostunut bruschetta-setti, tässä riisuttuna kasvisversiona.

Hinnat, esimerkiksi bruschetta-annos(4,80), aiheuttavat minussa Lidl-ilmiön:
Suupielet kääntyvät ylöspäin, silmät loistavat! Ihanan halpaa! 

Valkoisia pöytäliinoja ja hienostuneen jäykkää tunnelmaa on turha odottaa,
paikka on rennon boheemi.

Balti Jaama-tori on saanut uuden ja loistokkaan elämän.

Vanha tori on historiaa ja tilalle on pykätty siisti  halli.
Toisaalta vanha tori oli kaikessa rujoudessaan nähtävyys sinänsä, myyntiartikkeleita oli moneen lähtöön elintarvikkeista hautakiviin ja vierailu vanhalla markkinapaikalla oli aina hippasen eksoottista.

Uuden hallin puodit olivat menossa kiinni juuri kun sinne saavuimme,
 jää toiseen kertaan tarkempi koluaminen.

Ehdimme kuitenkin nauttia pienen konditoriatyyppisen Vahvlihaldjadin herkuista silmillämme!
Nams!



2.7.2017

Clarion Hotel Helsinki


Clarionin matto toivottaa asiakkaat tervetulleiksi.

Sain hotellilta jo hyvän aikaa sitten yöpymislahjakortin, joten testasin ystäväni Sarin kanssa Jätkäsaaren perushuoneen ja ravintolapalvelut. 
Asumme molemmat lähistöllä, mutta  samoihin aikoihin sijoittuvat syntymäpäivämme olivat hyvä syy nauttia hotellin palveluista.

Tallinnaan suuntaaville kauempaa saapuville matkailijoille hotellin sijainti on todella hyvä,
vain muutama sata metriä laivaterminaaliin.

Olen kuullut huoneita sanottavan pieniksi, mutta itse olin aivan tyytyväinen huoneen kokoon. 
Kahdelle henkilölle varsin passeli kammari. 
Seinän korkuisesta ikkunasta voi tähyillä sataman laivaliikennettä.

Malja ikääntymiselle! Kivat lasit, muuten, huoneessa.

Nautimme illallisen hotellin Kitchen & Table- ravintolassa. 

Kotimainen huippudesign hyvin edustettuna, mööpelit Artekista ja astiat Iittalasta. 
Kaiken kruununa koivusermi, joka vie aatokset suomalaiseen metsämaisemaan.

Ruoka oli maukasta, joskaan ei järin kuvauksellista.
Söin sudennälkääni kimchiburgerin, joka oli onnistunut valinta sekä maun että täyttävyyden suhteen.

Majoittumispäivämme oli nimenomaan synttärini.
Meitä palveli ravintolassa viehättävä nuori kuubatar ja palvelu oli sanalla sanoen ja isolla kirjaimella Täydellistä!
Koska Sari puhuu espanjaa, kommunikoi hän tarjoilijan kanssa tämän äidinkielellä. Keskustelun tuloksena minulle kiikutettiin aterian päätteeksi pala kakkua kynttilän kera, huipentumana sain kuulla duettona onnittelulaulun espanjaksi. Hienoa!!! 

Cumpleaños feliz, la-laa-laa-laa-laalaa!
Gracias!!

Aamiainen oli hyvä ja ravitseva niin kuin pitää ollakin.
 Munakaskokki hotellissa on aina plussaa!

Sari ja kupponen kahvia meren puoleisella terassilla.

Siinä auringonsäteistä nauttiessamme katselimme korkeuksiin kohoavaa hotellirakennusta ja, herranjestas, ei suinkaan tuolla ole aave toiseksi ylimmän kerroksen ikkunassa???!!!!

Eiii, kyllä se taisi kuitenkin olla jonkun hääpuku.

Kiitämme, kumarramme ja suosittelemme!