20.11.2016

Show & Dinner Virussa


Perjantaipäivänä läksimme Jean kanssa Tallinnan puolelle työpäivän päätteeksi.
 Matkan päällimmäisenä tarkoituksena nähdä ja kokea Virun perinteinen "Show & Dinner" hotellin Merineitsi-ravintolassa.

Paketti pitää sisällään esityksen ja illallisen, kuten nimestäkin voi näppärästi päätellä.
Elämyksiä karttui maailmanluokan kabaree-esityksen ja kolmen ruokalajin upean illallisen verran.
 
For ever young-revyy kertoo vapaudesta ja itsenäisyydestä ja on omistettu 100-vuotiaalle Virolle.
 
Esitykset ja ruokalajit tarjoiltiin vuorotellen, näin säilyi tasapaino hengen- ja ruumiinravinnon välillä.

Alkuruokana alaskalaista hopealohta, joka on kuin taideteos lautasellaan.
 
Varieteen tähdet.

Pääruokana nautin viiriäistä, jota on muuten aika usein Viron suunnalla tarjolla.

Mielenkiintoisen näköinen jälkkäri oli muunnelma tiramisusta.
 Monien makujen onnistunut liitto!
 Jea rankkasi annoksen jopa parhaaksi koskaan syömäkseen jälkiruuaksi!

Kabaree-esitys oli tasokkuudessaan huippuluokkaa!
 
Olen melkoisen tiuhaan tahtiin vieraillut Virossa vuodesta 1991 ja ennenvanhaan kabaree-esitykset kuuluivat lähes aina ohjelmaan koko Baltiassa.
Hienoa, että tätä vanhaa perinnettä pidetään vielä osittain yllä.

Yövyimme hiljattain uusitussa superior-huoneessa.
 
Myöhäisillan näkymää huoneen ikkunasta.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla!
Huoneessa omput matkaajille :)

Aamupalasta kuva, tottahan toki!

 Aamiaistilan edustalla on hauska liikennevalokyltti kertomassa viikonloppujen ruuhkatilanteesta:
 
Klo 7-8 on rauhallista
 8-9 mukavaa
  9-11 on paljon vieraita ruokailemassa
 
 Tämä sääntöhän pätee kaikkien hotellien ravintoloissa.
 Itse olen aika usein tikkana seiskana aamiaisella hotellissa kuin hotellissa, silloin saa nimittäin ottaa rauhassa kuvia koko aamiaistilasta!
 
Original Sokos Hotel Viru, Viru väljak 4, Tallinna
 

13.11.2016

Ravintola Umami

Viime viikolla vietettiin Tallinnassa suosittua ravintolaviikkoa, jonka aikana yli 60 ravintolaa tarjosi lounaita tai illallisia edulliseen hintaan. Kullakin ravintolalla oli valmiiksi mietittynä kolmen ruokalajin kombinaatio asiakkaiden nautittavaksi. 

 Valitsimme Milan ja Emman kanssa jo koto-Suomesta käsin ravintolaksi Umami Reston, teimme varauksen ja maksoimme 20 euroa per nenä etukäteen

Umamin ulko-oven pielessä hauska lumiukko viinicooleri päässään tervehti saapuvia asiakkaita.

Ravintola sijaitsee Mustamäellä, jonka monet muistavat vuosia sitten edesmenneestä toristaan.
Katsoimme taksin parhaaksi kulkuneuvoksi, hintaa pirssikyydillä noin kympin verran yhteen suuntaan.

Ravintola oli ääriään myöten täynnä, kuten olettaa saattoi.
 
Meidät ohjattiin tilaan, joka rehellisyyden nimissä muistutti karuudessaan70-lukulaista neuvotteluhuonetta. Eipä sillä, että se olisi haitannut, oli vain ensimmäinen mielleyhtymä.
 
Umami on jo pitkään ollut suunnitelmissani ja vihdoinkin sain itseni sinne vietyä.

Kesäaikaan ruokansa voi nauttia pihassa omenapuiden katveessa, mutta
 talvellakin paikka on viehättävä pihavaloineen.

 Kivaa taidetta portaikossa.
Huom. Mr Spock .
 

Ruokailu voi alkaa!
 
Ravintolaa isännöivät samat herrat kuin Leib Aed ja Restoa, josta olen tehnyt postauksen blogini alkutaipaleella parisen vuotta sitten.

Oma kabinetti oli kuitenkin loistava tila illastaa.
 
 Saimme rauhassa viettää iltaa ja nauraa kätkättää häiritsemättä muita asiakkaita.
Joskus vaan on iltoja, jolloin juttu lentää tavallistakin lennokkaammin  ja nauru saa vedet valumaan silmistä.

Erityiskiitokset palvelualttiille ja mukavalle tarjoilijanuorukaiselle!
 Minuun teki vaikutuksen sujuva ote palveluun pientä jutustelua unohtamatta.

Alkuruokana savustettua taimenta.
 Erittäin pehmeä maku, Virossa taidetaan kalan valmistus!


Pääruokana lammasta ja avokadokastiketta.

Jälkkäri taisi olla mainion setin vahvin lenkki.
Pannacottaa ja passionhedelmäkastiketta!

Varsinaisen ravintolasalin ulkonäkö miellyttää silmääni, ikään kuin aikamatka menneille vuosikymmenille.
 
Umami Resto, Kadaka Street 141, Tallinn
 

3.11.2016

Tuliaisia Tallinnasta

 Olen ottanut uudeksi tavakseni ostaa kukkia Viru-kadun kukkakojuista Tallinnan visiiteilläni.

Voiko tätä kuitenkaan kukkapuskaksi sanoa?
 Syksyinen kimppu, jossa erivärisiä chilejä ja marjoja kutsui minut noukkimaan itsensä kukkamummon kojusta.

Hintaa komeudella vain 12 euroa ja lupaus neljän viikon kukoistuksesta! Ei hassumpi kauppa!

Tässä edelliskerran bukee.
 
 Kaksi isoa liljanoksaa hämmästyttävään kahden ja puolen euron kappalehintaan!
Nämä kaunokaiset pysyivät hengissä pari viikkoa ja täyttivät kotini huumaavalla tuoksullaan.

Viime Tallinnan visiitilläni treffasin sikäläisen ystäväni Kristiinan.
 
Yleensä on tapana viedä tuliaisia kylään mennessä, mutta virolainen vieraanvaraisuus on niin pitkällevietyä, että vieraalle annetaan lahjoja!

Olipa taas mukava nähdä! Juttua riittäisi aina enemmän kuin aika antaa myöden.

Kotona kävin käsiksi lahjapussin sisältöön:

Kuvassa ylimpänä Pädasten kartanon kuivattuja ruisleipäsipsejä, kerrassaan herkullista naposteltavaa!
Sipsit ovat ohuita ja pitsimäisiä, hiukan erilaisia tarjottavia juustopöytään perus-suolakeksien sijaan.
Rukiisia lastuja voi ostaa Tallinnan Kaubamajan ruokaosastolta.

Kuvassa myös Vihulan kartanon korppuja, joissa mausteena kuivattuja hedelmiä!
 Nämä myös Tallinnan tuliaisia toisaalta samalla viikolla:)

Pienessä purkissa omatekoista, makoisaa rypälehilloa.
 
Paljastan Kristiinan reseptin:
 
-Punaisia rypäleitä Laulasmaalta
-Vaaleita rypäleitä anopin puutarhasta Saarenmaalta
-Mustikoita Saarenmaalta
-Valpolicella-punaviiniä
-XO-armanjakkia
-Hillosokeria
-Tilkka sitruunamehua
 
Hillo on taivaallisen makuista juuston parina.
 
Kuvan juusto myös lahjapussista:
Saaremaa Old on on kahdeksan kuukautta kypsytettyä gouda-tyyppistä juustoa,
hienon maun salaisuutena  Saarenmaan omista lehmistä lypsetty maito.
 
Ihastuin tähän juustoon ja tuon sitä taatusti kotiin, kun seuraavan kerran piipahdan Tallinnassa ruokakaupassa.
 Maku on ainutlaatuisen pehmeä, oikea adjektiivi makua kuvaamaan on hienostunut.
 
It's teatime!!!

Vihulan piparminttutee on poimittu suoraan kartanon yrttitarhasta.
Kirpsakka maku ja tuoksu!


Teen seuraksi tietenkin hunajaa! Ottaisiko Saarenmaan vai Vihulan mehiläisten kultaista eliksiiriä ??

Lopuksi käperyminen nojatuoliin Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen taidot-kirjan kera.

Voi elämä, kuinka mukavaa!

Kiitos Kristiinalle ja Vihulan kartanolle ihanista ja maistuvista lahjoista!

23.10.2016

Majoitusmuistoja ja uusi suosikkihotelli Kööpenhaminassa

Kuten olen aiemminkin kertonut, viihdyn yleensä hotellissa kuin hotellissa vaatimattomasta luksukseen, kaikki käy!

Vähiten miellyttäviä kokemuksia muistellessani tulee mieleen ensimmäisenä  hotelliksi muutettu  sanatoorium (=parantola) Venäjällä.  Kylpyammeessa oli liikkuvia pikkuöykkösiä, mitä lienee elukoita, joten peseytyminen piti suorittaa rajoitetuissa olosuhteissa käsienpesualtaalla.
Myös hotellin löyhkä on painunut lähtemättömästi hajumuistiini.

Joskus Thaimaassa, Pattayalla, huoneemme sisäänkäynti oli suoraan ulkoa viidakkomaisen pöheikön vierestä.  Eräänä päivänä nyrkkini kokoinen paksujalkainen, musta hämähäkki kiipeili huoneemme ulko-ovessa. Vaihdoimme hotellia, sillä maan ja oven alareunan välistä olisi mahtunut luikertelemaan laihanpuoleinen käärme.
Thaimaassa niinikään, Koh Panganilla, asuin kerran bungalowissa, jonka sisäseinissä kiipeilivät gekot. Nukuin valot päällä, mutta se ei näyttänyt juuri liskoja haittaavan. Mietin, että mahtavatko ne juosta kasvojeni päältä nukkuessani.

Epämiellyttävät elukat sikseen.
Muutama vuosi sitten olin Turkin Alanyassa kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon asuin yksin yhden tähden hotellissa, jonka huone oli postimerkin kokoinen.
 Huoneeseen mahtui vain sänky, vaatekaappi ja tuoli, liikkumatilaa jäi vain pikkuinen kaistale. Tuoli piti siirtää sängylle, jos halusi mennä vaatekaapille, koska ovia ei mahtunut aukaisemaan. Pidin siis vaatteeni matkalaukussani.
Parveke noudatteli samaa lilliputtityyliä. Istuin tuolille, jonka kaksi jalkaa putosi parvekkeen "sadevedenvalumisaukkoon" joten istuminen oli hiukan huteraa. Kaiken lisäksi parvekkeella olevasta ilmastointilaitteesta valui vettä päälleni istuessani vinosti muovituolissani.
Muun seurueen tullessa toiseksi viikoksi lomailemaan, muutin viiden tähden hotelliin heidän kanssaan. Hullua kyllä, viihdyin paremmin ensimmäisessä!

Jos on Thaimaassa ollut yleisen mielipiteen mukaan negatiivisiksi laskettavia hotellimuistoja niin myöskin yksi suosikkihotelleistani sijaitsee siellä, Hua Hin Marriott Resort & Spa
Upea, tyylikäs hotelli rantoineen ja hoitoloineen ilman turhia krumeluureja. Vierailusta on yli 15 vuotta, joten vaikea sanoa vaikuttuisinko siitä enää nykyään, mutta silloin ainakin se oli täsmälleen minun makuuni!

Vaan nyt on saanut Hua Hinin hotla haastajan: Ibsens Hotel Copenhagen, olkaa hyvät!

Hmmm...tässä kuvassa tuikitavallinen sänky.
Hotellin ainutlaatuisuus ei synnykään bling blingistä tai erikoisuuden tavoittelusta, vaan käsittämättömän kotoisasta tunnelmasta!

Meikäläistä miellyttää suunnattomasti myös hyvällä maulla valitut design-esineet.

Turhanaikainen tärkeily on korvattu huumorilla, mikäs sen mukavampaa!
Huomasin, että sängyn alle on lennähtänyt paperiliuska. Kumarruin ottamaan sen laittaakseni roskikseen, mutta lappusessa olikin viesti minulle: "Voit tuntea olosi turvalliseksi. Siivosimme myös sängyn alta, emmekä löytäneet hirviöitä".
Hah, ihana!

Hotellin alakerrassa on kolme ravintolaa: espanjalainen, italialainen ja japanilainen.
 Hain eräänä iltana syötävää huoneeseeni espanjalaisesta ja tuntui kun olisin astunut aitoon barcelonalaiseen ravitsemusliikkeeseen. Vilinä ja vilske oli melkoinen, ruuan tuoksut huumasivat ja espanjankieliset huudahdukset halkoivat ilmaa. Mahtava tunnelma!


Jahas, iltapalani ei näytä hääviltä, mutta oli oikein maukasta.
 Joskus syö kuitenkin mieluummin omassa ylhäisessä yksinäisyydessään!

Plussaa myös kylppärin ekologisista shampoosta, hoitoaineesta ja suihkugeelistä, jotka olivat isoissa, täytettävissä pulloissa pikkuputelien sijaan.

Sitten aamiaiseen, joka on yksi tärkeimmistä asioista hotellissa.

Eikä tuottanut pettymystä.
Tarjonta vaihtelee sesongin mukaan ja on pääosin lähellä tuotettua luomua.

Uskomattoman maukkaat aamupuurot pikkukulhoissa omenanpaloilla, pähkinöillä ja marjahillolla höystettyinä.

Laatu korvaa määrän.

Hyggeä, kuten tanskalaiset sanovat :)

Aamiaisen voi nauttia myös viihtyisällä terassilla.

Hotellin sijainti on myös erinomainen Norreportin matroaseman läheisyydessä.
Hotellin naapurustossa on kahviloita, ravintoloita, gallerioita ja kirpputoreja.
Vilpitön suositukseni!
Ibsens Hotel, Vendersgade 23, Copenhagen


12.10.2016

Kööpenhamina-Malmö


Olen visiteerannut Tanskanmaan pääkaupungissa useampaan otteeseen viime aikoina.
Työasioista  johtuen valokuvailu ja kaupungilla spatseeraus ovat jääneet vähemmälle, mutta muutamia kuvia on kuitenkin muistikortille tallentunut.

Siirrytäänpä samantien sujuvasti Tanskasta Ruotsin puolelle.

Jos satut viettämään useamman päivän Kööpenhaminassa suosittelen piipahtamaan Malmössa.
 
 Matka junalla Juutinrauman yli kestää puolisen tuntia ja menopaluulippu kustantaa reilut parikymmentä euroa.
 
Kastrupin lentokentän rautatieasemalla passintarkastus aina Ruotsin junaan noustessa.
 
Kööpenhaminan ja Malmön välillä työmatkustus on melko yleistä ja maiden välille vuonna 2000 rakennettu silta on lisännyt sitä entisestään.
 
Vierailin ensi kertaa Tanskassa noin 30 vuotta sitten ja muistan ihmetelleeni  kuullessani runsaasta työmatkustuksesta kaupunkien välillä, siihen aikaan kun matkaa tehtiin vielä lautoilla.
 
Stortorget ja Kuningas Kaarle X ratsuineen.
 
Ennakkotietoni Malmöstä oli olematon. Kaupungin nimen kuultuani ensimmäinen mielleyhtymä on ollut Zlatan Ibrahimovicin elämäkertakirjassaan kuvailema Rosengårdin lähiö, joka nimestään huolimatta on maineeltaan kaikkea muuta kuin ruusutarhamainen.

Mutta Malmön vanhakaupunki on ihana!
Arvokas, mutta...

...hauska!
 
Vanha kaupunki alkaa lähes heti rautatieaseman edustalta.
 
Viehättävää! Hotellini sijaitsi vanhan kaupungin alueella.

Niels Hammers Hus.

Vähän on päässyt portinpäällinen nytkähtämään vinoon vuosisatojen saatossa.

Kuvan olen näppäissyt sisäpihan puolelta Lillatorgetille päin.
 Tori on reunustettu terasseilla Tallinnan raatihuoneentorin tapaan.

Toast Skagen La Brasseriessa.
 
Toast Skagenin yhdistää automaattisesti Tanskaan, mutta tämä katkarapumajoneesipaahtoleipä-klassikko onkin syntyperältään ruotsalainen! Aina oppii uutta matkoillansa!
 
Malmön visiittini jäi varsin pintapuoliseksi, mutta hyvä maku jäi mieleen.
Jälleennäkeminen on enemmän kuin todennäköinen!