11.11.2017

Remonttia Tallinnan päässä


Ravintola Sfäär on pitkään ollut käyntilistallani, nyt puhutaan siis vuosista...
Mene ja tiedä miksi en ole siellä aiemmin piipahtanut, mutta asia on nyt korjattu.

Nettisivujensa mukaan ravintola on juuri nyt remontissa ja avataan vasta helmikuussa.
Paikka lienee silloin eri näköinen kuin nyt, joten vinkkinä tämä postaus on kehnonlainen.
Ravintolan konsepti ja ulkonäkö ovat kuitenkin niin kivat, että julkaisen silti tämän postauksen.

Sisustus miellyttää silmää. 
Ilmaritapiovaaramaiset tuolit istuvat tyyliin. 
Mistäpä minä tiedän, vaikka olisivat aidot Tapiovaarat??

Ravintolasta voi ostaa paitsi vatsan, myös vaatekaapin täytettä.
Miehille ja naisille on omat laadukkaita ja trendikkäitä vaatteita myyvät tilansa.

Nämä nilkkurit olisivat lähteneet mukaani, jos olisin ollut huikentelevaisella tuulella.
 Olin kuitenkin ylirationaalisessa taloudellisuusmoodissa, joten jätin ostamatta. Hienot ne on kyllä.

Aesopin tuotteita kaupan.
 Olisipa hienoa täyttää kylpyhuoneen hyllyt vain tällaisilla pelkistetyillä buteleilla kaikenmaailman purkkien sijaan. Ehkä joskus.



Tämä interiööri näyttää enemmän jonkun kodilta kuin miesten vaateliikkeeltä.

Ai niin, olihan siellä ravintolassa ruokaakin. 
En ollut pätkääkään nälkäinen, mutta usein jos valokuvailen jossain ravintolassa henkilökunnan silmien alla, en sitten millään kehtaa olla ostamatta mitään. Siispä istuin pöydän ääreen ja esitin toivomukseni "jostain pienestä suolaisesta". 
Tarjoilijatar suositteli perunasalaattia, jonka hetkeäkään empimättä tilasin, koska luotan yleensä suosituksiin. Salaatissa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, se oli varsin maukasta.
Ehkä kuitenkin majoneesipläjäys on parempi alkuruokana, kuin pienenä pääateriana.
 Joka tapauksessa pikkuiset halkaistut viiriäisenmunat olivat söpöjä ja isot kaprikset herkullisia.

Ikäänkuin jälkkäriksi voi ostaa vaikka paidan. Tai jälkkärin jälkkäriksi.

Majapaikkana Meriton Spa, jossa on tullut majailtua kerran jos toisenkin.

Tossut ojossa kohti spa-osastoa.
Meriton Span matot ovat lainanneet raitansa Nuustakun kansallispuvulta.
Koltun raidat kertoivat aikoinaan kantajansa aseman, siviilisäädyn, iän ja kotipaikan.

Siitä sainkin oivan aasinsillan kertoakseni,että Rotermannilla on pikkuinen kansallispukumuseo.

Museossa pyörivät laulujuhlien tantsunauhat. 
Ihailen aina virolaisten innostusta kansallistansseja ja -pukuja kohtaan, kerrassaan hienoa. 

Ja hei, voi kääk! 
Myös Virukadun kukkakiskat ovat remontissa! 

Kiva tietysti, että paikkoja laitetaan kuntoon, nyt kun katukin on fiksattu, mutta olen jäänyt ilman kukkia viime aikoina. Minulle on tullut tavaksi ostaa puska tai kaksi mukaani lähtiessäni piristämään kotiani ja itseäni.
 On jotenkin kivaa tutkia kukat kioski kerrallaan ja valikoida sillä hetkellä miellyttävimmät asetelmat.

Taksikuskilta saamani informaation mukaan ehostetut kukkapömpelit avataan joulukuussa ja kioskien yläpuolella olevalle tasanteelle tulee kahvila.

Puolet tämän postauksen käyntivinkeistä on siis remontissa :)!!!
Mutta pidettäköön tätä postausta vinkkinä siitä, ettei Sfääriin tai kukkakojuille kannata suunnistaa ihan lähiaikoina.


4.11.2017

Valkosipuliset terveiset ravintola Balthasarista!


Armas Tallinna(ni) on kutsunut minua taas puoleensa monen monituista kertaa viime aikoina
ja sehän minulle sopii paremmin kuin hyvin!!

 Blogipostaukset eivät pysy perässäni, mutta laitetaanpa hiukan päivitystä sateisen
 ja laiskan lauantaipäivän kunniaksi!  

Silloin tällöin joku kysäisee minulta, että mkä sua siinä Tallinnassa niin vimmatusti kiehtoo??

Helppo vastata...

1. Tunnelma, tuttuus, monipuolisuus
2. Historia, mukulakivikadut, muurit, tornit
3. Kulttuuri, innovatiivisuus, taide, mielikuvituksen rikkaus
4. Monet ravintolat, kotoisat kahvilat, herkut, maut ja tuoksut
5. Tutut ja ystävät, vuosikausien side työn kautta

...muutaman asian mainitakseni.

Mennessäni Tallinnaan vedän sisääni jättihenkäyksen tunnelmaa, jota kaupunki tarjoaa!
 Iloitsen onnesta, mikä minulla on käynyt, kun asun lähellä näin eksoottista kaupunkia.

Joskus on jo ikävä Tallinnaan, vaikka vielä olisin siellä.
Onneksi sinne pääsee vaikka joka viikonloppu halutessaan!

Piipahtelen etelänaapurissa usein yksinäni, monesti myös ystävien tai perheenjäsenten kanssa.

Tällä kertaa matkassa mukana kaverit, Sari ja Kare. 

Matkaamme sisältyi istuskelua yhdellä raatihuoneentorin terasseista 
 sekä kiertelyä antiikkikaupoissa, loitsukaupassakin tuli käytyä. 
Lämppärit ja lampaantaljat lämmittivät kuuman juoman lisäksi viileällä säällä, kun
torin kiva tunnelma voitti lämpimät sisätilat.

Esittelin kamraateille merirosvoravintola Korsaaren,
 joka on äärimmäisen hyvin piilotettu, ravintolaksi kutsuttu elämys.

Päädyimme kuitenkin valkosipuliravintola Balthasariin, suuria kynsilaukan ystäviä kun olemme.

Kuten kattioparruista ja leveistä lattialankuista voi päätellä, rakennus ei ole uusinta tuotantoa.



Pienen seurueemme viiniasiantuntija, Kare, valitsi onnistuneesti viinit.

Molemmilla matkakavereillani on vahvat yhteydet Espanjaan, 
joten päätimme tilata tapas-tyylisesti monta allkuruokaa.
 Mikä oivallinen idea!! 

Kun ruuat tuotiin pöytään, myhäilimme tyytyväisinä. 
Tiedättehän, onnellista naurahtelua ja nyökkäilyä. 
"Aiaiai, nyt näyttää hyvältä -muminaa" suut messingillä.

Tässä miltei koko alkupalalistan valikoima edustettuna. 
On etanoita, on blinejä ja mätiä, on valkosipuleita erilaisissa marinadeissa, 
on merellistä lautasta ja lihaisaa lautasta. 
Lisukkeena luonnollisesti tummaa, virolaista leipää. Mahtavaa!!

Jokaisessa annoksessa oli enemmän tai vähemmän valkosipulia.
 Halloweenin alla hyvä idea, vampyyrit pysyttelevät kaukana! 

Ravintola Balthasar
Raekoja plats 11
Tallinna

22.9.2017

Pyhä Dominicus

Päädyin jälleen reissuillani mielenkiintoiseen tapahtumaan täysin vahingossa. 
Näin minulle kävi esimerkiksi viime vuonna Japanissa, kun Naritassa kävelellessäni huomasin olevani keskellä mitä mielenkiintoisinta rumpufestivaalia. 
Samalla tavalla ennalta aavistamatta pääsin seuraamaan maltalaista tapahtumaa.

Tarkoituksena oli vain illastaa pitkän kaavan mukaan matkakaverini Marjan kanssa Vallettassa.

Varsin pian kävi selväksi, että jotain erityistä oli tapahtumassa. 
Kadut oli koristeltu viirein ja paperisilppua oli sikäläiseen tapaan viskelty juhlan kunniaksi ympäriinsä. Silput siivotaan tehokkaasti, joten ei tarvinnut kantaa suurempaa huolta roskaamisesta.

Palatsiaukiolla oli havaittavissa jännittynyttä odotuksen tunnelmaa ja
monet paikalliset olivat pukeutuneet juhlavasti.

Torvisoittokunta trumpetteineen ja muine puhaltimineen valmistautui esitykseensä. 
Mitähän tässä nyt seuraa?

Kyseessä oli St. Dominicuksen kulkue.
Uskonnollisia juhlia vietetään Maltalla tämän tästä eri pyhimysten kunniaksi, 
pohjolan asukille eksoottinen kokemus.

Kulkue, joka koostui kaiken ikäisistä osallistujista, eteni arvokkaasti pitkin  Vallettan pääkatua.

Pyhä Dominicus.

Ikiaikaisen perinteen mukaisesti patsasta kuljetettiin riskien miesten toimesta. 
Tukahduttavan kuuma sää asetti haasteita kantajille,  kaavut olivat läpimärät hiestä, mutta velvollisuus hoidettiin kunniakkaasti. Heiveröisemmät hemmot olisivat melko varmasti pökertyneet näissä olosuhteissa.
Kantajien vaimot  ja tyttöystävät toimivat huoltajina ojentaen miehille vesipulloja, jonka sisältöä käytettiin paitsi sisäisesti myös ulkoisesti virkistäytymiseen.

Pulleat kerubit ovat osa pyhimyspatsasta. 
Kuvassa näkyvät myös Pyhän Dominicuksen tunnusmerkit, koira ja rukousnauha.


Tapahtuma oli ehdottomasti kiinnostava,
 harvoinhan tällaista kulkuetta pääsee livenä näkemään.

Juhlatunnelmaa korostivat ilotulitulitteet, joita poksahteli taivaalle arvaamattomasti eri suunnista.
Tosin Maltalla ilotulitukset tuntuivat olevan miltei jokailtainen tapahtuma pienissä määrin.

Illallinen päästiin nauttimaan yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampana.

MATKAVEKKA yhteistyö

10.9.2017

Luolanainen markkinoilla

Melko paljon on tullut koluttua luolia viime matkoilla. 

En varsinaisesti tunne viehtymystä luolia kohtaan, menen vain sinne mihin elämä vie ja se on johdattanut kivisiin onkaloihin niin usein, että tunnen muuttuvani pikkuhiljaa luolanaiseksi.

 Tällä kertaa ekskursion kohteena ihastuttava Blue Grotto Maltalla.

Merivesi oli paikoitellen niin kauniin turmaliininsinistä ja -vihreää,
että vaikutti siltä kuin joku olisi lorauttanut aimo annoksen väriaineita laineille.

Kullankimalletta!

Tällaisia vartiotorneja näkyy Maltan maisemissa melko usein. 
Tarkoituksena oli mereltä tulevien vihollisten tiirailu muinaisina aikoina.

Näitä näkymiä kelpaa muistella syksyn korvalla Suomessa,  kylmän  sadeveden syöksähdellessä valtoimenaan vesikouruista.

Sunnuntaisin samoilla seuduilla pidetään Marsaxlokkin markkinat, sinne siis suuntasimme mekin kojuja tutkimaan. Tottahan toki.

 Perinteisten maltalaisten leivonnaisten kirjo on kattava!
On hunaja-, pähkinä-, kookos-, kaneli- ja omenaherkkuja, muutaman mainitakseni.

Muutenkin paikallisia herkkuja oli paljon tarjolla: juustoja, hunajaa, oliiviöljyjä ja nougat-herkkuja.

Itse ostin suolaa... hmmm... tuntemattomat ovat ostopäätökseeni johtaneet ajatukset, etenkin koska käytän suolaa todella vähän. 
Joka tapauksessa tuo kiteinen mineraali on saaren tärkeimpiä luonnonvaroja.

Tämä näkymä kiehtoi minua kuitenkin enemmän kuin markkinakojujen antimet.
Kalastajien satama sijaitsee heti torialueen vieressä värikkäine veneineen.

Kullakin kalastajasuvulla on veneissään valitsemansa väriyhdistelmä, joka siirtyy polvesta polveen.
Värien vaihtaminen tuottaa uskomuksen mukaan huonoa onnea.

Mikäpä oli satamassa istuskellessa veneitä ihaillen ja maltalaista omenapiirakkaa popsien.
Hieno paikka!


MATKAVEKKA yhteistyö