17.5.2018

Budjettipäivä Tallinnassa



Lähdin toteuttamaan pitkään pääkopassani kytenyttä postausideaa:
Budjettipäivä Tallinnassa!!

Joskus tunnen lievää ärtyneisyyttä, kun kuulen jonkun sanovan, että Tallinnassa on niiiiiin kallista.
 On kalliita paikkoja ja on edullisia paikkoja ja niiden välillä on vielä keskihintaiset. 
 Kyse on valinnoista ja kohteeseen tutustumisesta etukäteen.

Matkaan läksin Hennan kanssa ja suunnitelmissa  oli käyttää rahaa mahdollisimman vähän.
Katsotaan miten tavoite onnistui!

Hyppäsimme aamuyhdeksältä lähtevään Eckerö Linen M/S Finlandiaan,
 paluubiljetit oli varattu 18.30 lähtevään vuoroon. Tuntitolkulla aikaa "säästää rahaa"!

Hyvin vähäisellä summalla pääsee täysin eri kulttuuriin  ja nauttimaan matkailun iloista. 
Itselläni matkailu rajoittuu tänä vuonna nimenomaan Viroon
 ja ehkä satunnaisiin viikonloppupyrähdyksiin kaupunkikohteisiin, 
sillä uuden työpaikan takia lomakertymää ei ole. 

Mutta onneksi on Tallinna!! 

Aloitimme halppismatkan osallistumalla ilmaiselle kaupunkikiertokävelylle. 

Kierros alkoi Tallinnan matkailutoimiston edestä ja oppaanamme toimi lupsakka ja energinen Nils,
 joka osasi kiehtovasti kertoa kaupungin historiasta.

 Opastus tapahtui englanniksi, joten osallistujia oli eri puolilta maailmaa.
Kierros kestää kaksi tuntia ja on melkoinen tietopaketti meille suomalaisillekin,
 jotka tunnemme naapurimaiden historiat ainakin päällisin puolin.
 Muualta maailmankolkista tulleet turistit kuuntelivatkin aika ajoin silmät pyöreinä ja epäuskoisen näköisinä oppaan turinoita.
Todelliset tapahtumat kun ovat usein yhtä ihmeellisä kuin sepitetyt tarut.

Tykkään opastetuista kierroksista ja retkistä matkoilla, loistavaa informaatiota!
 Minulla on tapana liimautua oppaan kintereille ja kysyä kaikenmaailman asioista, lienen rasittava :) 

Toki tällaisilla "ilmaisilla" kierroksilla on tapana antaa tippiä oppaalle, summa on itse päätettävissä.
 Budjettimatkailija voi pohtia, mikä on sopiva summa  vaikkapa peilaten oppaan palkkiota osallistujien määrään.
 Mikään pakkohan ei ole maksaa mitään, mutta suosittelen kuitenkin arvostamaan oppaan työtä rahallisen palkkion muodossa.

Vanhakaupunki itsessään on nähtävyys.
Täällä voi talsia päämäärättömästi ja nauttia kaupungin tenhovoimasta.

Kirkot ovat arkkitehtonisia monumentteja, joilla on aina oma kävijäkuntansa.
 Itsekin piipahtelen kirkoissa mielelläni silloin tällöin.

 Mielenkiintoisten ovien bongailu on hauskaa ja Tallinnassa niitä riittää. 

Välillä voi piipahtaa kahvikupposelle ja pulittaa siitä pari euroa..


Designkaupat ovat ihania ja niissä voi käydä ihailemassa tuotteita ja
 ottaa visiitin ikäänkuin taidenäyttelyssä käynnin kannalta.  

Samalla voi bongata jonkun ihanan tuotteen, jonka voi ostaa toisella  kerralla
 kun matkan teemana ei ole taloudellisuus.

 Nu Nordik House of Estonian Design-liikkeen tuotevelikoimaan kuuluvat
 kolikoista venytetyt korut eli  sikäli liike sopii hyvin penninvenytyspostaukseen!

Hinnat ovat  keskitasoa, mutta tämän kaltaisista liikkeistä löytää
 aina jotain kivaa edullisestikin.


Raatihuoneentorilla on hämyinen Draakon-ravintola,
 jossa voi lusikoida maittavaa keittoa runsaan kolmen euron hintaan.
 Kaupanpäällisinä tuleee mukava kokemus keskiaikaistyyppisestä ravintolasta.

Ravintola Kompressor on kestovinkkini edullista ruokailua halajavalle.
 Paikka on yleensä ääriään myöten täynnä, mutta aina olen onnistunut itselleni pöydän saamaan.

Paikan päätuote on ohukainen! 
Tai lettu. lätty, räiskäle, kreppi...nimi vaihtelee asiakkaasta riippuen. 
Rakkaalla jauho-muna-maitotuotteella on monen monituista nimeä! 

Plättyjä saa sekä suolaisina että makeina. 
Annokset ovat hyvin tuhteja ja ruokkivat raavaammankin miehen tehokkaasti.
 Emme olleet kovin nälkäisiä, mutta kun ihmisen kuitenkin pitää silloin tällöin syödä niin päädyimme keveämpiin ruokavaihtoehtoihin: Henna otti fetasalaatin ja minä katkarapukeiton.

 Valkoista katkarapukeittoa....
kohottelin kulmakarvojani kuin mikäkin ennakkouuloinen nirsoilija. 
Tietenkin katkarapukeitto voi olla valkoista! Vai onko olemassa jokin kokkimestareiden lakikirja, 
jossa määrätään, että keiton pitää olla punertavaa? 
Valkoinen keitto maistui erinomaiselta, Henna oli myös tyytyväinen salaattiinsa.

Keitto kustansi 3,20 €  ja salaati 4,20 €.
 Täytettyjen ohukaisten hinnat pyörivät vitosen huitteissa.


Jälkiruuaksi otimme molemmat makeat annokset. 
Halvatäytteinen herkkupläjäykseni oli kuin sukellus sokeripurkkiin, makeista makein lättysetti!

 Omat annokset olivat kuitenkin liioteltuja nälkätasoomme nähden, 
yksi annos kahteen pekkaan olisi riittänyt mainiosti, etenkin matkan teeman huomioon ottaen.

Raeapteek on toiminut Raatihuoneentorin laidalla 1400-luvulta asti! 

 Apteekin yhteydessä toimii museo, jossa voi tutustua entisaikojen rohtoihin.
 Yrtit näyttelivät suurta osaa troppiseoksissa, mutta myös muun muassa kuivattu siili
 oli aikoinaan  havaittu hyväksi parannuskeinoksi johonkin vaivaan.
 Museossa voi käydä ihmettelemässä myös muita hämmästyttäviä ainesosia,
 joilla lievitettiin kipuja muinoin. 

Sisäänpääsymaksua ei ole.

Okei, Lidlistä ja K-kaupastakin saa nykään kukkia halvalla.

 Minusta on kuitenkin ihanaa ostaa ne mieluummin jostain Viru-kadun monista kukkakioskeista.
Käyn kukkatarjonnan läpi koju kojulta ja ostan sitten sen kimpun mikä eniten miellyttää silmää. 

Pääsiäisenä ostin 10 nupuillaan olevaa narsissia huikeaan 
kahden euron hintaan ja lisäksi yhdellä eurolla ison kimpun pajunoksia,
 joissa oli somisteena paksuimpia koskaan näkemiäni, 
syvänharmaita karvakukintoja.
 Euro on erittin huokea hinta verrattuna siihen, että itse olisin mennyt
 lumisohjoiselle ojanpientareelle puukon kanssa nirhaamaan oksia pajupuskista. 
Nou, nou!

Budjettivinkkinä  mainitsen myös kulmien muotoilun ja värjäyksen.
 Tämä pikainen kasvojenkohotusoperaatio kustantaa yleensä hoitolassa kuin hoitolassa 
vain noin kahdeksan euroa ja tuottaa iloa pitkäksi aikaa.

Nautimme täysillä ihanasta kevätpäivästä ja täten tuli myös todistettua,
 että päivä Tallinnassa sujuu kivasti hyvin pienellä matkakassalla.

Draakon, Raekojaplats 1, Tallinna
Kompressor, Rataskaevu 3, Tallinna
Raeapteek,  Raekojaplats 11, Tallinna

20.4.2018

Vihulan kartanon vastustamaton lumo


Huhtikuisena viikonloppuna suuntasin veljeni vaimon, Milan, kanssa kohti Vihulan uljasta kartanoa.

Paikka sijaitsee noin100 km päässä Tallinnasta ja
kuljetus hoitui kartanon puolesta mennen tullen kätevästi.
Tallinnaan saapuessamme satamassa oli vastassa sofööri nimikylttinsä kanssa
ja pääsimme välittömästi matkaan.

Klassisesti sisustettu huoneemme sijaitsi kartanon päärakennuksessa.

Ehkä kartanon aikoinaan omistanut paroni silmäili näistä ikkunoista tiluksiaan 
kädet sikaritakin taskuissa ja piippu suupielessä.

Tässä kuvassa huoneen etuosa, eikös ole juuri sellainen kun vanhassa 
kartanorakennuksessa kuuluukin olla?
Kakluuni ja kalanruotoparketti henkivät juuri oikeanlaista  menneen ajan tunnelmaa. 

Miksei kakluunissa ole uuniluukkua, saanen kysyä??
En väitä, että olisin erityisen kiinnostunut lämmitysjärjestelmistä, 
mutta mielenkiintoista oli, että uuniluukku sijaitsi seinän toisella puolella käytävätilassa.
Olettaisin syynä olevan sen, että palvelusväki on ennenvanhaan päässyt
 lisäilemään puita uuniin häiritsemättä herrasväkeä.
 Fiksu ratkaisu.




Saavuimme perjantai-iltana sen verran myöhään Vihulaan, 
että kiiruhdimme välittömästi illalliselle kartanon ravintolaan. 

Harvoin kokee ravintolassa niin täydellisen hienostunutta 
tunnelmaa  kuin Vihulan kartanon saleissa. 
Oli kuin olisimme siirtyneet ajassa vuosikymmeniä taaksepäin, 
tila huokui eleganttia arvokkuutta. Ihanaa!

Tarjoilijoiden työskentelyä oli upeaa seurata, se oli sekä sulavaliikkeistä että ryhdikästä.
 Tarjoilijoiden valkoiset käsineet eivät suinkaan vähentäneet ylellisyyden tuntua. 

Olin vaikuttunut henkilökunnan työskentelystä ja heitä tuli 
väkisinkin seurattua syömisen ja jutustelun lomassa.
 Kuinka ollakaan, yhdessä vaiheessa kaksi tarjoilijaa törmäsivät toisiinsa. 
Kömpelön kolaroinnin sijaan miehet pyörähtivät toisiinsa kevyesti
 tukeutuen ja kuin tanssien tilanteesta pois. Ah, hienoa! 
Ehkä tällaista opetetaan ravintolakouluissa, toivon niin ainakin.



Milan ankka-annos.

Minun valintani oli ensimmäisenä iltana kauden kala-annos, 
joka sattui olemaan lempikalaani kuhaa.
Olenkohan koskaan syönyt näin mainiosti valmistettua kuhaa? 
Osittain rapea, osittain pehmeä kalanliha suli suussa.


Luulette varmaan, että nämä ovat tavallisa jäätelöpalloja.
 Niin luulin minäkin ensin! 
Ensimmäinen pallo oli toki erittäin maistuva,
 mutta caramel-maku oli...niin no...melko tavanomainen.

 Seuraava pallukka sisälsi miellyttävän yllätyksen, savunmakuista sitruunajäätelöä!
 Erinomaista!! Maku oli jännittävä ja uusi!
 Suorastaan innostuin, ihan mielettömän hyvää!!

 En ollut kunnolla vielä toipunut savusitruskokemuksesta,
 kun makureseptorini joutuivat uuden haasteen eteen.
 Jädetriplan viimeinen osio sai kulmani kurttuun. Siis mitä tämä oikein on??
 Todella kummallisen makuista. Mutta...alkuhämmennyksen jälkeen
makumuistini osoitti toimivuutensa; sinihomejuustoa! 
Lopulta nautin  täysin siemauksin gorgonzolan  tutuista aromeista. 
Loistava jälkkäri kokonaisuudessaan.

Vaatimaton ulkonäkö on hämäystä, annos oli silkkaa makujen ilotulitusta!
 Strösselit, sädetikut ja päivänvarjot olisivatkin olleet liikaa  
muutenkin monivivahteisessa kokonaisuudessa.

Lauantaiaamun ensimmäiset havainnot olivat
 huoneeseen tunkeutuvat auringonsäteet  ja lintujen moniääninen laulu. 

Mikä miellyttävä tapa herätä!

Aamiainen oli erinomainen, kuten näkyy. 
Puuro (jota ei ole kuvassa) ansaitsee erikoismaininnan. 
Myönnän, että puuro ei ole läheisin ystäväni.
 En oikein pääse sinuiksi sen kanssa,  olen kyllä yrittänyt.
Vihulan puuro oli kuitenkin eri maata! 
En edes kutsuisi sitä puuroksi, mieluummin samettiseksi aamun ilahduttajaksi.
 Namnamnam.

Nautittuamme päivän tärkeimmän aterian lähdimme tutustumaan kartanon alueeseen.






Vanha vesimylly.


Tukutuku lampaitani!!
 Nämä villantuottajat pääsevät pian kesälaitumille.

Herra Hakkarainen, oletan...
Katsoo vähän siihen malliin, että mitäs asiaa sulla on! 
Tämän valokuvan vain ottaisin...

Kartanon tallissa on myös kanoja ja suloisia pupuja.






Kukkaa pukkaa läpi keväisen maaperän.

Tämä portti johdattaa kartanon omenatarhaan.
 Täällä viljellään yrttejä ja kasviksia ravintolassa tarjoiltaviksi. 

Yksi kartanon piharakennuksista pitää sisällään automuseon!


Kauneushoitolan rauhoittava tunnelma.





Sammakkovaara hymyilyttää.




Kartanon konferenssirakennuksessa pidetään usein konsertteja.

Vierailumme aikana esiintyjänä oli kuuluisa virolainen  artisti Koit Toome, 
joka on euroviisuissakin pariin otteeseen maataan edustanut. 
Niin Viron matkailun ystävä kuin olenkin, en ole perehtynyt paikalliseen musiikkiin juurikaan,
joten mielenkiinnolla menimme konserttiin.

Emme tietenkään ymmärtäneet laulujen sanoista ja välispiikkauksista höykkäsenpöläystä, 
mutta musiikkihan ei välttämättä vaadi laulettavan kielen ymmärtämistä.
 Kuulijakuntaa oli lapsesta senioriväestöön.
 Oli ilo katsella yleisöä joka hymyssä suin osallistui laulantaan.

Tykkäsimme molemmat tästä yllätysmomentista todella paljon!


Konsertin jälkeen siirryimme taas kartanon herkkujen ääreen.



Jokainen ruokalaji oli taidolla valmistettu.
Kolme tuntia vierähti illallista nauttiessa ja jokainen suupala maistui taivaalliselta. 

Kaikki annokset voisivat osallistua ruokien kauneuskilpailuihin (onkohan sellaisia?).
Erityisesti tämä suklaajälkiruoka miellyttää silmääni.


Fantastinen viikonloppu, kuin olisi siirtynyt eri maailmaan!
 Paikka on omiaan rentoutumiseen ja ulkoiluun. 

Eipä tuo Vihulan rantakaan hasssumpi paikka ole,
tässä parin vuoden takainen postaukseni, klick.


Viikonlopun tarjosi Vihulan kartano.



21.3.2018

Ilmaisia lounaita ei ole, mutta todella halpoja on!

Tallinnassa taasen!

Kävin kaverini Anitan kanssa  hotelli Meriton Span aromaterapiahieronnassa.
 Hinta oli 49 euroa per kroppa ja aaah...keho sai kaipaamansa rentoutuksen.
 Hieronnan kesto oli 50 minuuttia, joista joka sekunti oli hintansa arvoinen. 

Aika kului hierontapöydällä kuin siivillä, 
en ollut ottaa uskoakseni kun 50 minuutin kuluttua massööri kehotti nousemaan lavitsalta. 
Saattoi olla, että vaivuin huomaamattani autuaaseen unitilaan ja kadotin ajantajuni.
Kellon viisarit kertoivat kuitenkin totuuden ja  oli noustava reaalimaailmaan.

Samaisen hotellin Mademoiselle-kahvilassa päivän keiton hinta on vain kolme euroa!
 Luit oikein, kolme (3) euroa! 
 Hinta sisältää täyttävän keiton ja leivän.
 Meidän soppamme oli tuhtia seljankaa maustettuna reilulla smetanakimpaleella.

Cafe Mademoisellen eleganssia.

Olimme varanneet illaksi pöydän ravintolasta,
 joten kahvilan maittava lounas piti tehokkaasti nälän poissa siihen asti.

Eikä edullisuus tähän lopu! 
Jälkkäriksi nautimme leivonnaiset kahvin kera.
Anitan pulla maksoi 1,30 ja meitsin rahkahärdelli 1,80 euroa

Kuten olen moneen kertaan todennut,
eteläisessä naapurimaassamme hallitaan herkullisten baakelsien tekeminen.
 Itseasiassa olen  nimenomaan Viron matkailun myötä oppinut syömään leivoksia ja jälkiruokia,
 aiemmin ne eivät juurikaan kiinnostaneet minua.
Vaikka sokerin syöminen on tunnetusti fysiologisesti täysin turhaa,
 tuo se kuitenkin nautintoa makunystyröille ja varsinkin itsensähemmottelutarpeelle.

Tällainen rahkapallo paljastui tuulihattukuoren sisältä. Aiaiai, hyvää.

Täytyy kuitenkin muistaa, että sekä palanpainikkeeksi ostettu vesi että kupponen kahvia
 maksoivat suhteessa melko paljon keiton ja leivonnaisen hintaan verrattuna.

Havaintojeni mukaan lähes jokaisen ihmisen sisällä asustaa tarjoushaukka,
 joillakin pienempi ja toisilla suurempi.
  Minun sisäinen pikkupetolintuni iloitsi edullisesta lounaasta!


Kohvik Mademoiselle, Park Inn by Radisson Meriton Conference & Spa Hotel Tallinn
Toompuiestee 27/Paldiski maantee 4, Tallinna

9.3.2018

Kantakuppilat Tallinnassa

Minulle tuottaa suurta iloa tutustua ravintoloihin Tallinnassa. 
Tutkin yleensä kuppilan nurkasta nurkkaan kamerani kanssa ja
 mitä kekseliäämpi sisustus,  sitä iloisemmaksi muutun.

Ruokalistan läpikäyminen paikan päällä on myös osa ravintolanautintoa, 
hyvin harvoin  päätän etukäteen annoksiani verkkosivujen listoja tutkimalla.
 Ruoka esittää tietenkin pääosaa ravintolanäytelmässä,
 mutta myös palvelulla on suuri merkitys kokemuksessani.


Vaikka suunnittelen käyväni joka matkalla itselleni uudessa ravintolassa,
 huomaan melko usein päätyväni jo aiemmin hyväksi havaitsemiini ruokapaikkoihin.
Etenkin jos on matkaseuraa mukana,
saatan innosta hihkuen  johdattaa seuralaiseni mielenkiintoisiin ravintoloihin.


Esittelyssä paikat, joihin päädyn tuon tuostakin!

Aasialainen fuusioravintola Tai Boh.

Aidon oloista thai-ruokaa! 
Kookos maistuu kookokselta eikä vedellä laimennetulta
ja mausteet ovat kohdillaan.
Nam, nam ja nam!!!!


 
 Sisustus on omaa luokkaansa. 
Yksi tila on syntisen syvänpunainen ja seinällä tapahtumia tarkkailee Batman (????), 
toisen tilan vaaleansiniseen kattoon on maalattu kerubeja amorin nuolineen.
Hyvin erikoista...eli ihanaa!!!

Tai Bohin kreisiys on kuitenkin vain häivähdys samassa rakennuksessa sijaitsevan Manna La Rosan sekopäisestä sisustustuksesta.
Yksi suosikeistani sekin.

Pierre Chocolaterie on paikka, jota en voi olla rakastamatta.

 Romuromanttinen kahvila tarjoilee herkullisia leivonnaisia ja suussasulavaa suklaata.
 Yksi ihanimmista paikoistaTallinnassa. 

Lauantaipäivänä paikka oli ääriään myöten täynnä, joten sisäkuvat jäivät ottamatta.
 Kahvilan pihalle on kuitenkin ripoteltu tyynyä, shaalia ja kukkaa,
jotka edustavat cafeterian tyyliä.
 Kuvassa ystäväni Sari.


Chocolaterien boheemiin tyyliin sopii,
 että joulukuusi palloineen koristaa pihaa vielä reippaasti pari kuukautta joulun jälkeen.
 Mikäpä ettei?



Jos tähän asti mainitsemani suosikkipaikat edustavat runsasta, värikästä kirpputorityyliä,
niin seuraavat kaksi puolestaan puhuttelevat yksinkertaisuudellaan.



Frankissa on maittavat ruoat ja rento meininki.



Tunnelma on suorastaan kaurismäkeläinen.
Sisustus on hyvin eleetöntä tekonahkaisine sohvineen.

Rosoista. Sanan varsinaisessa merkityksessä.

F-Hoonetta ei voi sivuuttaa vakipaikkoja lueteltaessa.
 Paikan vuosikausia kestänyt yleinen hehkutus jatkuu jatkumistaan, mutta ei suotta!
 Urbaani tunnelma ja edulliset hinnat vetävät puoleensa.

+++

Näiden lisäksi retro Must Puudel on paikka, joka täyttää vaatimukseni ja josta löydän itseni kohtalaisen usein.

Olde Hansassa käyn aina sisareni kanssa matkustaessa, 
koska hän on luonut itselleen perinteen, joka vaatii juomaan  savituopillisen 
  hunajaolutta ja nauttimaan ravintolan hämyisestä ja keskiaikaisesta tunnelmasta kynttilänvalossa.

Lisäksi intialainen Elevant tuli tutuksi nuoremman veljentyttäreni ollessa pienempi.
 Hän halusi aina ja ehdottomasti syömään Elevantin kanacurryn,
 siinä ei ollut nokan koputtamista meikäläisellä.



Mahtavia paikkoja kaikki!


Tai Boh, Mere puiestee 1, Tallinna
Pierre Chocolaterie, Vene 6, Tallinna
Frank, Sauna 2, Tallinna
F-Hoone, Telliskivi 60,Tallinna
Olde Hansa, Vana turg 1, Tallinna
Elevant, Vene 5,Tallinna