12.12.2017

Fingerporin jengiä yöseurana

Lähdin pikaiselle Tallinnan visiitille itsenäisyyspäivän aattona.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut hotelli Virun Suomi 100-huoneista ja  majoittunutkin yhdessä niistä
 eli Tom of Finland -huoneessa, linkki tässä.

Tällä kertaa hotellille saapuessani erittäin miellyttävä reseptionisti kertoi,
että minulle on varattu jälleen Suomi100-huone. Jee!! Jännäää!! 
Onkohan se lätkähuone vai suurlähetystöhuone vai  design-huone?
 Huonevaihtoehtojahan on useampi ja kaikki sijaitsevat 18. kerroksessa rinta rinnan.

 Ovella kävi selväksi, että saan viettää yöni Fingerporin hengessä. 
Heh-hee, oma tyytyväinen naurahteluni saatteli minut huoneeseeni. 

 Tällainen kalsonkihemmo eli Heimo Vesa oli vastassa heti ovesta sisään astuttuani.

 Sarjakuvapimennossa eläville tiedoksi, että kyseessä on Pertti Jarlan taidokkaaseen
 sanoilla kikkailuun perustuva huumoripläjäys, joka kertoo Fingerporin kaupungin asukkaista.



  Pölynimuri littyy toisinaan Fingerporin kuvioihin, 
sen tietävät ne, jotka ovat tähän hervottomaan sarjikseen tutustuneet.
Alatyyli annetaan anteeksi Fingerporin kohdalla, 
koska sanalliset oivallukset ovat nin nerokkaita!

Myönnän myös, että ajattelin puoli sekuntia, 
että mitäsmitäs...siivooja on unohtanut pölkkärinsä tänne.
Kyllä se on ihan rekvisiittaa.

 Miltä tuntuisi herätä aamulla  tällaisen matamin päivystäessä vuoteen vieressä??

Voin kertoa, että kivalta :)
Mitä muuta voi kuin hymyillä, kun silmät avattuaan näkee ensimmäisenä
Rivo-Riitan,  kädet lanteilla ja rööki huulessa?


Ikkunasta avautuva kaunis aamunsarastus sai niinikään hymyn huulille!

Itsenäisyyspäivän aamuna pikkuiset suomenliput aamiaispöydissä olivat 
mukava ele  suomalaisia asiakkaita kohtaan, arvostan!

Aamiaisen jälkeen käväisin vielä Virun Valuuttabaarissa kielikylvyssä.

Kuvassa hotellin edustaja Evelin Org ja pikakurssin vetäjä Peep Ehasalu. 
Kyseessä oli oikein hauska parikymmenminuuttinen, jonka aikana Peep
kertoi kieliemme yhtäläisyyksistä ja erilaisuuksista.

Aika paljon ehdittiin lyhyessä ajassa, esimerkiksi õ-kirjaimen oikeanlainen ääntäminen.
Lausuessasi õ-kirjaimen, lähde liikkeelle ö:stä suomalaisittain, mutta kuvittele, 
että saat nyrkiniskun vatsaasi, jolloin fonetiikka menee oikein.
 Tätä harjoittelimme kuorossa muiden osallistujien kanssa: Öööööö, Õõõõõõ.

 Hyvin humoristinen matka, täytyy sanoa!!

Original Sokos Hotel Viru, Viru Väljak 4, Tallinna

4.12.2017

Oi kuusipuu - Tallinnan joulutorilla

Koitti taas se aika vuodesta, kun läksin systerin ja poikansa kanssa ihailemaan Tallinnan joulutoria.

Matkamme noudatteli tuttua kaavaa:
 Ensin pulikointia Meriton Span kylpylässä tuntitolkulla, 
 hyvä kun ei suomua alkanut puskea orvaskedestä. 

Seuraavaksi nokkaunet hotellilla raskaan uimasession päälle, 
jonka jälkeen suunta kohti toria.


Kuusi on leventynyt edellisistä vuosista ja saanut punaiset koristeet. 
Joulupuun valinnassa ja koristelussa on tänä vuonna onnistuttu täydellisesti.
 Ainahan se on ollut hieno, mutta tänä vuonna erityisen säväyttävä.

Kerrankin satuimme olemaan paikalla siten, että estradilla oli ohjelmaa.
Hyväntuulinen ja humoristinen joulupukki hauskuutti yleisöä ja valitsi lavalle ihmisiä
 osallistumaan  jouluohjelmaan laulujen ja jutustelun muodossa. 
Keskustelu ja lauleskelu toteutettiin englanninkielellä, mikä helpotti seuraamista,
viro kun ei ihan mene jakeluun meikäläisellä...saatan kyllä opiskella sen joskus...ehkä.

Suora katsekontakti pukkiin aiheutti pelkoa, että tulen kutsutuksi lavalle laulahtelemaan!
Helpotuksen huokaus, niin ei tapahtunut.


Lapsonen seurasi herkeämättä lavan tapahtumia.
 Joulupukin esiintymisen lisäksi nähtiin usempaa tyyliä edustavia tanssiesityksiä.

Joulutorikäyntiin kuuluu luonnollisesti mukilliset glögiä ja
 systeri sai ostettua talonmallisen kynttilälyhdyn, jota jäi kolme vuotta sitten haikailemaan.
Nooo, muutama vuosi sinne tai tänne!

Torillahan olisi voinut tutkia enemmänkin kojujen tarjontaa, 
syödä joulumakkaroita ja muuta einettä, 
juoda glögiä ja pyöriä karusellissa vaikka kuinka kauan, 
mutta viluisena ihmisenä aloin kaivata seinien sisälle lämmittelemään.

Koska joulutori vetää kevyesti vertoja Keski-Euroopan vastaaville, 
taidan piipahtaa siellä vielä ennen joulua fiilistelemässä,
mutta asianmukaisesti pukeutuneena.

Kuvan henkilöt ovat eläviä ihmisiä, vaikka näyttävät nukeilta. 
Keskiaikaisesti asustautuneet musikantit viihdyttivät Olde Hansan asiakkaita huilu- ja luuttusävelin. 

Koska matkakaverina oli sisareni, oli mentävä kyseiseen krouviin. 
Systerillä kun on pakkomielteisyyttä hipova tapa saada jokaikisellä Tallinnan matkalla savituopposellinen hunajaolutta.

Oikeastaan olen kiitollinen sisarelle siitä,
että hänen seurassaan tulee aina käytyä Olde Hansassa,
minä kun tykkään useimmiten testailla itselleni uusia paikkoja.
 Ravintola on kuitenkin niin ainutlaatuinen ja tunnelmallinen, että siellä on aina kiva piipahtaa.

Tykkään myös vietävästi kaupan yhteydessä olevasta puodista. 

Mukaan lähti voimakkaasti tuoksuvaa tervasaippuaa.
Kyltissä lukee, että tämä saippua pitää sinut nuorena ikuisesti.
Huomasin vasta nyt. Hitsi vieköön, ostan ensi viikonloppuna koko korillisen!

Ruokailemaan päädyimme kuitenkin viereiseen Peppersackiin
joka on niinikään keskiaikainen, mutta ruokalistan antimet edustavat enemmän tätä päivää.

Lapsi pisteli tyytyväisenä poskeensa lemppariruokaansa, äyriäiskeittoa.
Keskiaikainen miekkailunäytös oli myös pienen miehen mieleen.


Joulutori,
kunnes jälleen kohtaamme...hyvin pian siis!

Ravintola Olde Hansa, Vana Turg 1, Tallinna
Ravintola Peppersack, Vana Turg 6, Tallinna

11.11.2017

Remonttia Tallinnan päässä


Ravintola Sfäär on pitkään ollut käyntilistallani, nyt puhutaan siis vuosista...
Mene ja tiedä miksi en ole siellä aiemmin piipahtanut, mutta asia on nyt korjattu.

Nettisivujensa mukaan ravintola on juuri nyt remontissa ja avataan vasta helmikuussa.
Paikka lienee silloin eri näköinen kuin nyt, joten vinkkinä tämä postaus on kehnonlainen.
Ravintolan konsepti ja ulkonäkö ovat kuitenkin niin kivat, että julkaisen silti tämän postauksen.

Sisustus miellyttää silmää. 
Ilmaritapiovaaramaiset tuolit istuvat tyyliin. 
Mistäpä minä tiedän, vaikka olisivat aidot Tapiovaarat??

Ravintolasta voi ostaa paitsi vatsan, myös vaatekaapin täytettä.
Miehille ja naisille on omat laadukkaita ja trendikkäitä vaatteita myyvät tilansa.

Nämä nilkkurit olisivat lähteneet mukaani, jos olisin ollut huikentelevaisella tuulella.
 Olin kuitenkin ylirationaalisessa taloudellisuusmoodissa, joten jätin ostamatta. Hienot ne on kyllä.

Aesopin tuotteita kaupan.
 Olisipa hienoa täyttää kylpyhuoneen hyllyt vain tällaisilla pelkistetyillä buteleilla kaikenmaailman purkkien sijaan. Ehkä joskus.



Tämä interiööri näyttää enemmän jonkun kodilta kuin miesten vaateliikkeeltä.

Ai niin, olihan siellä ravintolassa ruokaakin. 
En ollut pätkääkään nälkäinen, mutta usein jos valokuvailen jossain ravintolassa henkilökunnan silmien alla, en sitten millään kehtaa olla ostamatta mitään. Siispä istuin pöydän ääreen ja esitin toivomukseni "jostain pienestä suolaisesta". 
Tarjoilijatar suositteli perunasalaattia, jonka hetkeäkään empimättä tilasin, koska luotan yleensä suosituksiin. Salaatissa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, se oli varsin maukasta.
Ehkä kuitenkin majoneesipläjäys on parempi alkuruokana, kuin pienenä pääateriana.
 Joka tapauksessa pikkuiset halkaistut viiriäisenmunat olivat söpöjä ja isot kaprikset herkullisia.

Ikäänkuin jälkkäriksi voi ostaa vaikka paidan. Tai jälkkärin jälkkäriksi.

Majapaikkana Meriton Spa, jossa on tullut majailtua kerran jos toisenkin.


Tossut ojossa kohti spa-osastoa.
Meriton Span matot ovat lainanneet raitansa Nuustakun kansallispuvulta.
Koltun raidat kertoivat aikoinaan kantajansa aseman, siviilisäädyn, iän ja kotipaikan.

Siitä sainkin oivan aasinsillan kertoakseni,että Rotermannilla on pikkuinen kansallispukumuseo.


Museossa pyörivät laulujuhlien tantsunauhat. 
Ihailen aina virolaisten innostusta kansallistansseja ja -pukuja kohtaan, kerrassaan hienoa. 

Ja hei, voi kääk! 
Myös Virukadun kukkakiskat ovat remontissa! 

Kiva tietysti, että paikkoja laitetaan kuntoon, nyt kun katukin on fiksattu, mutta olen jäänyt ilman kukkia viime aikoina. Minulle on tullut tavaksi ostaa puska tai kaksi mukaani lähtiessäni piristämään kotiani ja itseäni.
 On jotenkin kivaa tutkia kukat kioski kerrallaan ja valikoida sillä hetkellä miellyttävimmät asetelmat.

Taksikuskilta saamani informaation mukaan ehostetut kukkapömpelit avataan joulukuussa ja kioskien yläpuolella olevalle tasanteelle tulee kahvila.

Puolet tämän postauksen käyntivinkeistä on siis remontissa :)!!!
Mutta pidettäköön tätä postausta vinkkinä siitä, ettei Sfääriin tai kukkakojuille kannata suunnistaa ihan lähiaikoina.


4.11.2017

Valkosipuliset terveiset ravintola Balthasarista!


Armas Tallinna(ni) on kutsunut minua taas puoleensa monen monituista kertaa viime aikoina
ja sehän minulle sopii paremmin kuin hyvin!!

 Blogipostaukset eivät pysy perässäni, mutta laitetaanpa hiukan päivitystä sateisen
 ja laiskan lauantaipäivän kunniaksi!  

Silloin tällöin joku kysäisee minulta, että mkä sua siinä Tallinnassa niin vimmatusti kiehtoo??

Helppo vastata...

1. Tunnelma, tuttuus, monipuolisuus
2. Historia, mukulakivikadut, muurit, tornit
3. Kulttuuri, innovatiivisuus, taide, mielikuvituksen rikkaus
4. Monet ravintolat, kotoisat kahvilat, herkut, maut ja tuoksut
5. Tutut ja ystävät, vuosikausien side työn kautta

...muutaman asian mainitakseni.

Mennessäni Tallinnaan vedän sisääni jättihenkäyksen tunnelmaa, jota kaupunki tarjoaa!
 Iloitsen onnesta, mikä minulla on käynyt, kun asun lähellä näin eksoottista kaupunkia.

Joskus on jo ikävä Tallinnaan, vaikka vielä olisin siellä.
Onneksi sinne pääsee vaikka joka viikonloppu halutessaan!

Piipahtelen etelänaapurissa usein yksinäni, monesti myös ystävien tai perheenjäsenten kanssa.

Tällä kertaa matkassa mukana kaverit, Sari ja Kare. 

Matkaamme sisältyi istuskelua yhdellä raatihuoneentorin terasseista 
 sekä kiertelyä antiikkikaupoissa, loitsukaupassakin tuli käytyä. 
Lämppärit ja lampaantaljat lämmittivät kuuman juoman lisäksi viileällä säällä, kun
torin kiva tunnelma voitti lämpimät sisätilat.

Esittelin kamraateille merirosvoravintola Korsaaren,
 joka on äärimmäisen hyvin piilotettu, ravintolaksi kutsuttu elämys.

Päädyimme kuitenkin valkosipuliravintola Balthasariin, suuria kynsilaukan ystäviä kun olemme.

Kuten kattioparruista ja leveistä lattialankuista voi päätellä, rakennus ei ole uusinta tuotantoa.



Pienen seurueemme viiniasiantuntija, Kare, valitsi onnistuneesti viinit.

Molemmilla matkakavereillani on vahvat yhteydet Espanjaan, 
joten päätimme tilata tapas-tyylisesti monta allkuruokaa.
 Mikä oivallinen idea!! 

Kun ruuat tuotiin pöytään, myhäilimme tyytyväisinä. 
Tiedättehän, onnellista naurahtelua ja nyökkäilyä. 
"Aiaiai, nyt näyttää hyvältä -muminaa" suut messingillä.

Tässä miltei koko alkupalalistan valikoima edustettuna. 
On etanoita, on blinejä ja mätiä, on valkosipuleita erilaisissa marinadeissa, 
on merellistä lautasta ja lihaisaa lautasta. 
Lisukkeena luonnollisesti tummaa, virolaista leipää. Mahtavaa!!

Jokaisessa annoksessa oli enemmän tai vähemmän valkosipulia.
 Halloweenin alla hyvä idea, vampyyrit pysyttelevät kaukana! 

Ravintola Balthasar
Raekoja plats 11
Tallinna

22.9.2017

Pyhä Dominicus

Päädyin jälleen reissuillani mielenkiintoiseen tapahtumaan täysin vahingossa. 
Näin minulle kävi esimerkiksi viime vuonna Japanissa, kun Naritassa kävelellessäni huomasin olevani keskellä mitä mielenkiintoisinta rumpufestivaalia. 
Samalla tavalla ennalta aavistamatta pääsin seuraamaan maltalaista tapahtumaa.

Tarkoituksena oli vain illastaa pitkän kaavan mukaan matkakaverini Marjan kanssa Vallettassa.

Varsin pian kävi selväksi, että jotain erityistä oli tapahtumassa. 
Kadut oli koristeltu viirein ja paperisilppua oli sikäläiseen tapaan viskelty juhlan kunniaksi ympäriinsä. Silput siivotaan tehokkaasti, joten ei tarvinnut kantaa suurempaa huolta roskaamisesta.

Palatsiaukiolla oli havaittavissa jännittynyttä odotuksen tunnelmaa ja
monet paikalliset olivat pukeutuneet juhlavasti.

Torvisoittokunta trumpetteineen ja muine puhaltimineen valmistautui esitykseensä. 
Mitähän tässä nyt seuraa?

Kyseessä oli St. Dominicuksen kulkue.
Uskonnollisia juhlia vietetään Maltalla tämän tästä eri pyhimysten kunniaksi, 
pohjolan asukille eksoottinen kokemus.

Kulkue, joka koostui kaiken ikäisistä osallistujista, eteni arvokkaasti pitkin  Vallettan pääkatua.

Pyhä Dominicus.

Ikiaikaisen perinteen mukaisesti patsasta kuljetettiin riskien miesten toimesta. 
Tukahduttavan kuuma sää asetti haasteita kantajille,  kaavut olivat läpimärät hiestä, mutta velvollisuus hoidettiin kunniakkaasti. Heiveröisemmät hemmot olisivat melko varmasti pökertyneet näissä olosuhteissa.
Kantajien vaimot  ja tyttöystävät toimivat huoltajina ojentaen miehille vesipulloja, jonka sisältöä käytettiin paitsi sisäisesti myös ulkoisesti virkistäytymiseen.

Pulleat kerubit ovat osa pyhimyspatsasta. 
Kuvassa näkyvät myös Pyhän Dominicuksen tunnusmerkit, koira ja rukousnauha.


Tapahtuma oli ehdottomasti kiinnostava,
 harvoinhan tällaista kulkuetta pääsee livenä näkemään.

Juhlatunnelmaa korostivat ilotulitulitteet, joita poksahteli taivaalle arvaamattomasti eri suunnista.
Tosin Maltalla ilotulitukset tuntuivat olevan miltei jokailtainen tapahtuma pienissä määrin.

Illallinen päästiin nauttimaan yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampana.

MATKAVEKKA yhteistyö