16.8.2016

Pudel ja muutama muu vinkki Kalamajaan


Tallinnan Telliskiven seinämaalaukset ovat kertakaikkiaan upeita!
Tässä tiiliaitaan maalattu taideteos.

Pudel eli pullo on ahkerille Telliskiven kävijöille tuttu ainakin ulkoapäin.
Pudelissa on monipuolinen juomavalikoima.
Myös limupuolella vähän erikoisempaa juotavaa saatavilla, tässä ruusulimunaadia.

Simppelissä sisustuksessa raikkain värein maalattuja eriparisia tuoleja.
Olutpullonpuolikkaista väsätty valaisin on hauska!

Tippikulho näyttääkin olevan hevosen ruokailuastia.
"Ruoki minut" hepo hirnahtaapi.

Pudel rulettaa!!!

Lähistöllä vierivieressä muutama uudehko ravintolatuttavuus:



Kahdesta päällekkäisestä kontista koostuvasta Konteinerista saa, yllättävästi, vietnamilaista ruokaa



Peatuksessa voi nauttia kotiruokaa vanhanaikaisissa junanvaunuissa.


 Junaan viittaa myös Tsuh Tsuhin nimi.
Asiakaspalveluluukusta voi tilata kebabia tai falafelia...

...ja nauttia ne tyyliin sopivasti kiskojen lomassa.


Pudel Baar, Telliskivi 60, Tallinna
Konteiner Kohvik, Telliskivi 62, Tallinna
Peatus, Telliskivi 62, Tallinna
Tsuh Tsuh, Telliskivi 62, Tallinna


28.7.2016

Must Puudelin terassilla

Must Puudel on vinha retrokahvila Tallinnan vanhassakaupungissa.

Olen aiemmin kuvannut ravintolan mielenkiintoisia sisätiloja, kuvat nähtävissä täällä.

Sää oli suhteellisen sateinen kyseisenä päivänä, mutta ulkona päätimme kuitenkin lounaamme nauttia.
Must Puudelin saattaa sekoittaa Must Lammas-ravintolaan, koska molempien nimissä
 must(a)-sana sekä pörröinen eläimistön edustaja.
Molemmat toki kelpo ravintoloita, joten sekaannuksella ei liene suuremmin väliä.

Terassin kalustus noudattelee sisätilojen tyyliä.
Sekalaista, värikästä mööpeliä pöytäryhmiksi ympättyinä, minun silmääni ainakin miellyttää!

Monenmoista kasviakin pihamaalla, tässä anopinkieli...

...ja tässä raparperiviljelmä.

Narulla roikkuvat vaatekappaleet kuuluvat sisustukseen!

Etenkin tämä keltainen, kulahtanut pöytäryhmä miellytti meikäläistä.


Terde peilin toistamana.

Asiakkaan boheemi tyyli istuu kuin valettu ravintolan ulkonäköön.

Sitten itse ateriaan!

Nautin mausteisia tiikerirapuja sinisen kukkakaalin ja kookosmaidon kera (9 euroa).
Taivaallisen hyvää!
Kasvinjalostuksella sinivioletiksi saatu kukkakaali tuo kivasti väriä annokseen.

Hennalla salaatti, jossa tiikerirapuja, avokadoa, korianteria ja seesaminsiemeniä (8,50 euroa).
Kehut sai tämäkin setti.

Tätä paikkaa voi vilpittömästi kutsua hyvän mielen ravintolaksi :)
Huom. hienot mattopiiskat!

Must Puudel, Müürivahe 20, Tallinna




 

7.7.2016

Wilma Schlitzewskin romuputiikissa Tallinnassa

Tällä kertaa lähdin veljentyttäreni Hennan kanssa Tallinnan hotellimatkalle.
Parikymppinen Henna on mitä mainiointa matkaseuraa, aina mukava ja joustava ja innostuu tädin hömpötyksistä!
 
Kuvittelen olevani aina hyvinkin kartalla rakastamani Tallinnan menosta ja meiningistä, mutta mitä vielä!
 En olisi tietänyt tästä Wilman Inky Queen puodista ilman ystäväni Sinin vinkkiä!

Sekalaisen oudon tilpehöörivalikoiman lisäksi kauppa tarjoaa myös tatuointipalveluja.

Punainen matto on maalattu kätevästi portaisiin, eipä tule ainakaan kompastuttua matonreunaan!
 
Portaiden vieressä on myös Tallinnan pienin anniskeluravintola -> yksi pöytä ja pari tuolia ja anniskeluluvat kunnossa!

Wilma itse sattui olemaan paikalla ja kertoi, että kaikki kreisit esineet ovat peräisin hänen edesmenneestä siirtolapuutarhamökistään Helsingistä.

 Vanhan proteesitehtaan esineistöä.
 
 Pääkallot hyvin edustettuina.
 
Puodissa visiteerattuamme Henna mietti, että olisikohan siellä ollut pieni luuranko koristamaan kakkua, jonka hän aikoi tekaista fysioterapian opintoihin pääsynsä kunniaksi!
 Epäilemättä olisi löytynyt, mutta emme enää halunneet vaivata Wilmaa, vaikka ovessa lukeekin, että soitto on suotava mikäli kauppa on kiinni.
 
 Joku saattaa tarvita Mikki Hiiren hanskoja (käsiä..?)...

...tai vaaleanpunaista ukulelea!

 Liiketilassa on aiemmin toiminut apteekki ja laatikostot ovat siltä ajalta peräisin.
 
 Huuuu!!!
 
 Ostin muuten joskus teininä kissoista pitävälle äidilleni tuollaisen hienon (hmmmm...mauttoman) kissaposliiniesineen, joka ylähyllyllä.
Taitaa olla äidilläkin "jossain ylähyllyllä":)

 Flamingojakin saatavilla! 

 Sieluni kitch-osastoa hivelevät tällaiset taulut!

 Jokaisen pitää omistaa venetsialaistyylinen naamio! Eikö sinulla muka ole?
 
Wilman liike sijaitsee rautatieasemaa vastapäätä Kalamajan tuntumassa, poiketkaa ihmeessä!!
 
InkyQueen, Kopli 4, Tallinna
 
 

28.6.2016

Vielä Vihulasta

Juhannukset sun muut asiat ovat hiukan pitkittäneet blogitaukoa, mutta palataan vielä hetkeksi Vihulan kartanon maisemiin.
 
Kuten aiemmin kerroin, poljimme pyöränrenkaat soikeina Päivin kanssa ehtiäksemme illalliselle ja ehdittiin!!
Illallisen aluksi keittiömestari Lauri esitteli itsensä ja illallisen.

Tällä dinnerillä ei pönotetty.

Ruoka nautittiin buffetista, tässä maittava alkuruokani.

Isäntä ja emännät JoelSusan ja Minna sekä minigolf-kilpailun ylivoimainen voittaja Katja pokaaleineen.

Ehtoisa emäntä Minna.
Huom.hienot kengät!

Päärakennus iltavalaistuksessa. Aika komea pytinki!

Kukka pölähti tähän väliin :)

Aamiainen Vihulassa on erinomainen.
 
 Tuoreet raaka-aineet ja hyvä esillepano.
Te, jotka olette seuranneet pidempään edesottamuksiani matkailun ihmeellisessä maailmassa, tiedätte että aamiainen on minulle errrrrittäin tärkeä.

Pitkäänhaudutetulle puurolle erityismaininta, höysteeksi vielä hunajaa ja pähkinöitä!

Parvekkeella on vain kaksi pöytää, joista toisen saimme valloitettua!
 Mikäpä siinä oli aamukahvia hörppiessä.
 Kuvassa Päivi.

Melko idyllistä, sanoo Iloinen Kulkuri :)
 
Vihula Manor Country Club & Spa, Vihula, lääne-Virumaa, Viro

 

10.6.2016

Vihulan upea ranta

Vihulan kartanossa tuli vierailtua huippumukavan ryhmän jäsenenä.
 
Saavuimme perille perjantain iltapäivänä ja meillä oli reilut pari tuntia aikaa tutustua paikkaan ennen illallista.
 
Kartanosta on mahdollista vuokrata polkupyöriä ja olen matkakaverilleni Päiville suunnattoman kiitollinen hänen ehdotuksestaan pyöräillä neljän kilometrin päähän katsomaan ylistettyä Vihulan rantaa.
 
Saimme kahvilanpitäjärouvalta ohjeet: Ajatte metsätietä, ensimmäisestä risteyksestä oikealle, seuraavasta vasemmalle ja sitten taas oikealle.
 Vai oliko se ensin vasuriin, sitten oikeaan ja taas vasuriin.
Kannattaa tarkastaa paikan päällä, jos satut tuonne menemään.
 
Välillä oli pakko pysähtyä kuvaamaan luontoa kuten yllä olevaa voikukkapeltoa.

Ah, syreenejä!

Yksinäinen voikukka hahtuva-asussaan.

Meitsin vauhtihirmu.
 
Päivi kuvailee.
Hyvä kuvakulma vaatii välillä polvistumisen, toisinaan jopa makaamisen maassa.

Metsässäkin oli kauniita kuvauskohteita.
 Muutamaan kertaan epäilimme, että nyt on valittu väärä tienhaara, mutta...
 
...päädyimme kuin päädyimmekin rantaan!

Oi-oi-oi-oi! Upeita näkymiä...

...ja pehmeää hiekkaa!

Katson autiota hiekkarantaa!

Tossut pois ja varpaat hiekan hyväilyyn.

Päivi beachillä. Ja joo-o, Virossa ollaan!
 
Vihulan hiekat...

...vain sua odottaa!!
 
Näkinkenkä.

Nämä kivet rannassa!! Miten upeita!
 
Jos tai kun vierailen paikassa uudestaan, pakkaan mukaan rantatamineet ja eväät.

Päivä oli todella lämmin, iltatuuli laulaa lempeämmin!

Minä  vasemmalla vähän karhumaisessa olemuksessani, Päivi on muuttunut hetkeksi kirahviksi :)

Katsokaa tuota hiekkaa!!!
Epätodellista!
 
Silta yksinkertaisessa kauneudessaan.
 
Pakko oli kuitenkin lähteä kartanon notkuvan herkkupöydän ääreen.
 Tosin hiukan vastentahtoisesti (!!!), koska olimme niin lumoutuneita paikasta.

Ystävät hyvät!
 Jos matkanne suuntautuu Vihulaan kevät-kesä-syys-aikaan, niin ehdottomasti suosittelen ottamaan fillarin alle ja suuntaamaan rannalle!
 
Paluumatkalla huomasimme, että  camping-alueella oli elämää.
 
Uteliailla luonteilla kun molemmat olemme siunattuja, päätimme käydä haastattelemassa retkeilijöitä.

Hampurilainen pariskunta oli lähtenyt Itämeren kierrokselle polkupyörin.

Philipin ja Lucian buffet-pöytä.

Notskin kohennusta.
 
Parin seuraava etappi oli Helsinki ja sen jälkeen Pietari.
 Matkan kokonaiskesto kolme kuukautta ja yöpymiset luonnollisesti teltassa.
 
En tiedä pystyisinkö itse moiseen, mutta jos joku tarpeeksi yllyttäisi ja olisi aikaa niin todennäköisesti lähtisin.
Yllytyshullu kun olen!

Höpöttelimme ja haastattelimme leppoisaa pariskuntaa, kun Päivi yhtäkkiä äkkäsi:
"Hei, illallinen alkaa 20 minuutin päästä."
 
Ei muuta kun sykkelit alle ja vimmaista polkemista kartanolle.
 Pikkukivet sinkoilivat metsätiellä ja itikat tunkivat silmiin, kun poukkoilimme kuoppaisella  tiellä  kartanolle.
 
Pakollinen stoppi kuvausta varten, rehevistä rehevin kukkiva puu keskellä metsää!

Ja juu! Ehdimme illalliselle vain hiukkasen myöhästyen
 
 Vaatteet vaihdettiin, mutta meikkaaminen jäi. Mitä väliä, luontokokemus oli sen arvoinen!